Turkissa 40 kuolonuhria:
Farkkujen hiekkapuhaltaja altistuu työssään isolle riskille

Työmaana maailma (09.06.2010 - Juhani Artto) Nyt koetellaan farkkukansan moraalia. Ostaako farkkuja, joiden tuotantoprosessi voi olla alan työläisille hengenvaarallinen?

Yhtä ankara kysymys farkkukaupoille: Tarjotako asiakkaille tuotteita, joita työläiset valmistavat henkensä kaupalla?

Kyse on kaikille tutuista tuotteista, farkuista, jotka on muokattu muodikkaasti käytetyn näköisiksi manuaalisella hiekkapuhalluksella. Turkissa menetelmän käytöstä on maksettu kova hinta. Ainakin 40 farkkutyöläistä on menehtynyt työpaikkansa hengitysilman kivipölyyn.

Manuaalista hiekkapuhallusta on käytetty farkkujen viimeistelyssä runsaat kaksi vuosikymmentä. Se alkoi Italiassa 1980-luvun lopulla. Nyt se on saatava loppumaan. Farkkuja myyville kaupoille ja niiden asiakkaille on asiassa tarjolla paljon valtaa. 

Pölykeuhkotautia ei kyetä parantamaan

Kun farkkuja hiekkapuhalletaan, hiuksenhienoa kivipölyä leijailee hengitysilmassa. Kivipöly on peräisin hiekasta, jolla muokattavaa farkkukangasta tykitetään paineilman avulla.

Kivipölyn saastuttama hengitysilma on tuhoisaa ihmiselle. Kivipöly tukkii keuhkotiehyeitä aiheuttaen niissä tulehduksia ja arpeutumia. Jos altistuminen jatkuu pitkään, työläinen sairastuu kivipölykeuhkosairauteen eli silikoosiin ja seurauksena on ennenaikainen kuolema. Tautiin ei ole keksitty parannuskeinoa.

Turkin farkkuteollisuudessa kaksi ensimmäistä silikoositapausta tunnistettiin vuonna 2005. Toinen petollisten työolosuhteiden uhreista kuoli heti lääkärin tekemän diagnoosin jälkeisenä päivänä. Uhrit olivat aloittaneet farkkujen hiekkapuhaltajina viisi vuotta aiemmin ollessaan ainoastaan 13- ja 14-vuotiaita. Kumpikaan heistä ei tupakoinut.

Turkkilainen lääkäri Zeki Kiliçaslan arvioi lokakuussa 2008 Today’s Zaman –julkaisussa, että Turkissa jopa 5 000 farkkuja hiekkapuhaltanutta työläistä on saattanut sairastua silikoosiin. Silloin todennettuja tapauksia oli yli 500. Osa uhreista lienee Turkkia köyhemmistä lähimaista tulleita siirtotyöläisiä, joita yrittäjät hyödynsivät manuaalisen hiekkapuhalluksen alkuvuosina.

Sittemmin rekrytointi keskittyi köyhältä maaseudulta kaupunkiin työn perässä lähteneisiin nuoriin miehiin ja usein myös alaikäisiin poikiin. Turkkilaislähteiden mukaan hiekkapuhaltajat ovat ansainneet 200-400 euroa kuukaudessa.

Farkkujen hiekkapuhalluksessa työläiset sairastuvat kivipölykeuhkosairauteen paljon nopeammin kuin kaivos- ja valimotyössä, jossa työn aloittamisesta sairastumiseen voi kulua 20 vuotta tai enemmän. Farkkupajoissa, joissa tehdään pitkiä työviikkoja, sairastumiseen voi riittää muutaman vuoden altistuminen, ehkä lyhyempikin aika.

Turkki iso farkkujen viejämaa

Farkkutuotannossa ilmenneet vakavat terveyshaitat synnyttivät Turkissa painostusliikkeen manuaalisen hiekkapuhalluksen kieltämiseksi. Ministeriö kielsikin farkkujen viimeistelyn hiekkapuhaltamalla, mutta ministeriö teki päätöksensä vasta huhtikuussa 2009.

EU:ssa vastaava työ kiellettiin yli 40 vuotta sitten. Maailman terveysjärjestö WHO varoitti ensi kertaa kivipölyä levittävän tuotannon vaaroista jo vuonna 1932.

Tietoa riskeistä on siis ollut olemassa vuosikymmeniä, mutta Turkissa päättäjät hidastelivat kuunnellen enemmän alan yrityksiä kuin kieltoa vaatinutta painostusliikettä. Viranomaiset eivät halunneet astua alan yrittäjien varpaille, koska farkkujen valmistus on Turkissa isoa liiketoimintaa. Maa on maailman kolmanneksi suurin farkkujen viejä. Vuonna 2008 Turkin farkkuviennin arvo kohosi 2,3 miljardiin dollariin eli noin 1,8 miljardiin euroon.

Vähäiset laiteinvestoinnit

Farkkuja voidaan muokata käytetyn näköiseksi muillakin keinoilla kuin manuaalisella hiekkapuhalluksella. Tarjolla on jopa auringossa valkaistuja farkkuja, Anniina Nurmi raportoi Vihreät Vaatteet –blogissaan. Menetelmä on hänen mukaansa hidas, mikä rajoittaa sen kiinnostavuutta.

Vaihtoehdot eivät ole houkutelleet yrityksiä ennen muuta sen vuoksi, että manuaaliseen hiekkapuhallukseen voi ryhtyä vähäisin investoinnein. Jos työläisten terveydestä ei piitata, rahaa tarvitaan vain kompressoriin sekä yksinkertaiseen laitteistoon, jolla työläinen suuntaa hiekan kankaan haalistettaviin ja pehmennettäviin kohtiin.

Vuosi ministeriön päätöksen jälkeen on epäselvää, miten hyvin hiekkapuhalluskieltoa on Turkissa noudatettu. Se tiedetään, että jotkut turkkilaisyritykset ovat reagoineet kieltoon siirtämällä hiekkapuhallusta sisältävän työvaiheen heikon työsuojelun maihin. Samoin toimivat taannoin monet EU-maiden yritykset päättäjien asetettua tiukkoja rajoituksia hiekkapuhalluksen käytölle. Silloin EU-alueelta siirrettiin töitä muun muassa Turkkiin.

Kiellon jälkeen turkkilaisyritykset ovat ohjanneet hiekkapuhalluksen toimeksiantojaan ainakin Kiinaan, Intiaan, Egyptiin ja Bangladeshiin, työsuojelualan HesaMag-julkaisu toteaa. Lisäksi manuaalista hiekkapuhallusta tiedetään käytettävän Meksikon ja Kambodzan vaateteollisuudessa.

On varmaa, että kiellosta huolimatta farkkujen manuaalinen hiekkapuhallus jatkuu myös Turkissa. Tuotantoa harjoitetaan pienissä, viranomaisten heikosti valvomissa tuotantolaitoksissa.

Vireillä laaja kampanja

Tällaisten tietojen valossa on selvää, että osa vaatekauppojen tarjoamista, käytetyn näköisistä farkuista on valmistettu työläisille hengenvaarallisissa olosuhteissa. Se on sietämätöntä.

Vireillä on kansainvälinen kampanja, joka kokoaa ja jakaa tietoa manuaalisesta hiekkapuhalluksesta farkkujen tuotannossa. Päämääränä on, että niin vaatekaupan yritykset kuin asiakkaatkin havahtuvat farkkutyöläisten armottomaan ongelmaan ja osallistuvat valinnoillaan sen ratkaisemiseen.

Vaatekaupan yritysten on keskitettävä hankintansa valmistajille, jotka eivät käytä tuotannossa manuaalista hiekkapuhallusta. Kuluttajat voivat pukata yrityksiä siihen suuntaan vaatimalla tietoa tuotteiden valmistusprosessista ja jättämällä riskifarkut ostamatta.

Turkissa ay-järjestöt levittävät tietoa hiekkapuhalluksen riskeistä alueilla, joilla manuaalista hiekkapuhallusta on viime vuosina käytetty laajasti. Turkissa toimitaan myös sen puolesta, että terveytensä farkkupajoissa menettäneet saisivat korvauksia.

Entä mahdollisuudet lopettaa manuaalinen hiekkapuhallus Kiinassa, Bangladeshissä, Egyptissä ja muissa heikon ay-liikkeen maissa? On selvää, että niin kiinalaiset ja egyptiläiset kuin bangladeshiläiset ja turkkilaisetkin tarvitsevat tässä tehtävässä muun maailman farkun käyttäjien ja farkkukauppojen tukea.  

- - - - -

Kirjoittaja on freelance-toimittaja, joka työskenteli ruostesuojausyrityksen hiekkapuhaltajana Saksassa 1981-1982.