Juhani Artto Homepage 2009 / Trade Union News from Finland / Ay-uutiset maailmalta
valikko


JUHANI ARTTO
HOMEPAGE 2013

HAKU / SEARCH

GALLERIA / GALLERY

TRADE UNION NEWS
FROM FINLAND 1997-2013

AY-UUTISET
MAAILMALTA 1999-2013

KOHTI KUMPPANUUTTA
- KUINKA SUOMI
OPPI TEKEMÄÄN
KEHITYSYHTEISTYÖTÄ
1965-2005

KAIKKI PELISSÄ -
SÄHKÖISET LISÄSIVUT

EVERYTHING AT STAKE - SAFEGUARDING INTERESTS IN A WORLD WITHOUT FRONTIERS

MEDIALINNAKKEET

BOLIVIA

HAITI

MUUT JUTUT
OTHER STORIES

INTERNET -
TIEDONHAUN OPAS 2.0

SUITSAIT

MUILLA SAITEILLA
ON OTHER SITES

LINKIT / LINKS

JULKAISIJA / PUBLISHER

© JUHANI ARTTO
1997-2013

Juhani Artto Homepage 2005

Vihreän vaaran huumaa

Chapare, Bolivia (Juhani Artto / Pellervo 1-1992) Ajotie on niin vaatimaton, että pääsemme vaivoin eteenpäin vahvalla nelivetoisella maastoautollamme. Kivisellä ja kuoppaisella uralla taival taittuu madellen. Purojen ylittäminen niiden poikki kaadettuja puunrunkoja pitkin vaatii kuljettajalta tarkkuutta ja hermoja.

Tuntuu oudolta ajatella, että olemme keskellä laajaa maatalousaluetta, jonka päätuotteella on hyvä menekki maailmanmarkkinoilla.

Olemme Bolivian Chaparessa, jossa tuotetaan huomattava osa maailmalla käytettävän kovan kokaiinin raaka-aineesta, kokapensaan lehdestä.

Tiellä vastaamme tulee pulleita säkkejä polkupyörällä kuljettavia miehiä. Joen ylityspaikan lähellä kuljetusautoa odotteleva nainen vahtii samanlaisia säkkejä ja on saanut seurakseen pari aseistettua sotilasta. Säkit ovat täynnä korpikuusen kyyneleitä chaparelaisittain, kuivattuja kokapensaan lehtiä. Niitä ei tuoteta, jotta maailma tukehtuisi huumeeseen, vaan jotta seudun talonpoikaisperheet tulisivat edes joten kuten taloudellisesti toimeen.

Riisi, maissi, pavut ja trooppiset hedelmät kasvavat hyvin Chaparen maaperässä ja kostean kuumassa ilmastossa, mutta maailmanmarkkinoille niistä ei ole. Ne eivät pärjää edes Bolivian kotimarkkinoilla, sillä asutuskeskusten myyntipöydät täyttyvät lähipitäjien viljelijöiden tuotteista.

Dollarinvihreä väri

Läänin pääkaupungissa Cochabambassa appelsiinikilo myydään markalla. Muut tavanomaiset maataloustuotteet ovat yhtä halpoja. Usean tunnin vaivalloisen ajomatkan päässä Chaparessa kasvatetut appelsiinin ja banaanit eivät pysty kilpailemaan Cochabamban markkinoilla, vaikka ovatkin mainion maukkaita.

Chaparessa tuotetaan elintarvikkeita vain perheiden omaan kulutukseen. Rahakasveja ovat Erythroxylum coca ja sen sukulaislajit, joiden kokaiinipitoisista, kuivatuista lehdistä maksetaan sentään useiden markkojen kilohinta seudun omilla pientuottajatoreilla. Viljelijöiden silmissä kokapensaan lehdissä on sama vihreä väri kuin Yhdysvaltojen dollareissa.

1980-luvun alussa bolivialaisen kokapensaan lehvästö oli arvokasta kuin pihviliha Suomessa. Kilohinta saattoi nousta jopa yli 60 markan. Pohjalukemissa liikuttiin vuoden 1990 alussa, jolloin kilosta maksettiin tuskin edes täyttä markkaa. Sen jälkeen hinta on taas noussut moninkertaiseksi. Kesällä 1991 chaparelainen tuottaja sai kilosta kasvattamiaan ja kuivaamiaan lehtiä kuusi markkaa.

Hinta ei riipu pelkästään kysynnästä ja tarjonnasta vaan myös siitä, kuinka vakavasti viranomaiset ahdistelevat kokaiinin tuotantoketjun eri osia. Vaikutus on yllättävä: mitä lujemmin virkavalta iskee, sitä matalammaksi painuu Chaparessa kokapensaan lehden hinta. Ostajat käyttävät hyväkseen tilannetta, jossa tavara polttaa tuottajiensa käsiä. Kokatuloista riippuvaiset talonpojat myyvät satonsa mitättömällä hinnalla pelätessään koko kaupan pikaista tyrehtymistä.

Chaparessa tuottajien edustajat kertovat harkinneensa luovutuslakkoa hinnan pakottamiseksi nousuun. Toistaiseksi usko omaan voimaan ei ole kuitenkaan riittänyt luovutuslakon aloittamiseen.

Tuotanto tuplaantunut

Hintaromahdusta seurasi viljelyalan nopea laajeneminen. Perussa, Boliviassa ja Kulumbiassa, joiden ulkopuolella kokalehtien tuotanto on merkityksetöntä, oli 80-luvun alussa 90 000 hehtaaria kokapensasta. 60-luvun alussa Bolivian viljelmät mahtuivat 4 000 hehtaarin alueelle, eikä Perun sato ollut paljon isompi.

80-luvulla Perun, Bolivian ja Kolumbian yhteenlaskettu koka-ala yli kaksinkertaistui, ja päädyttiin 230 000 hehtaariin, joista reilu puolikas sijaitsee Perussa ja kolmannes Boliviassa. Maailman tärkein tuotantoalue on Perun Alto Huallaga. Chapare seuraa sitä vahvana kakkosena.

Vaikka huumepitoinen kokalehti on varsin erikoinen maataloustuote, Etelä-Amerikan kokaviljelijät ovat samassa raastavassa kierteessä kuin monen muun lajin viljelijät. Hinnan putoamiseen reagoidaan laajentamalla tuotantoalaa ja tuotantoa, mikä vain vahvistaa ostajapuolen asemia markkinoilla.

20 vuotta sitten Chaparen trooppisen ryteikön villieläinten ja rehevän kasvuston seassa ei asunut monta ihmistä, kunnes alue vallattiin ja raivattiin yhdessä hujauksessa. Muuttoaaltoon johtivat Bolivian muiden alueiden poikkeuksellinen kuivuus, kymmeniätuhansia ihmisiä ruokkineen kaivostoiminnan romahtaminen ja koko maan ankara talouskriisi. Uudisasukkaille ei tarjottu juuri minkäänlaisia palveluja, mutta maataloudelle otolliset luonnonolosuhteet olivat riittävä houkutin.

Alkuun vakoihin pantiin tavanomaisten ruokakasvien siemeniä, mutta taloudelliset ehdot tekivät chaparelaisista nopeasti kokaviljelijöitä. Banaanilehdot ja riisipellot pantiin tuottamaan kokapensasta, koska kysyntä Yhdysvalloissa ja Länsi-Euroopassa kasvoi. Vielä hinnan romahdettuakin kokapensas on pysynyt ylivoimaisena rahapuuna, josta riippuu seudun lähes kaikkien perheiden toimeentulo.

Hintahissi pilviin

"Kun Yhdysvalloissa ja Euroopassa taistellaan huumeita vastaan, toivomme, että tilanteemme otetaan huomioon. Olemme nytkin köyhiä, mutta ilman kokapensasta olisimme rutiköyhiä", summaa vetoavasti erään pienen viljelmän isäntä, Chapareen seitsemän vuotta sitten muuttanut entinen kaivostyöläinen.

Vaikka 70 prosenttia Chaparen viljelyalasta on omistettu kokapensaalle, viljelijät joutuvat elämään kädestä suuhun. Koka-kokaiini-kaupan miljardit pyörivät aivan muihin taskuihin.

Tilat ovat muutaman hehtaarin perheyrityksiä, joilla kaikki työt tehdään käsin. Sato korjataan 2-6 kertaa vuodessa. Hehtaari antaa tavallisesti tuhannen kuivakilon vuosisaaliin. Viime kesän hinnalla omistajaperhe saa siitä bruttona 500 markkaa kuukaudessa, mutta nettotulo jää pienemmäksi. Hehtaarin hoitaminen vaatii 3-4 hengen työpanoksen. Pensasryteikkö myrkytetään torjunta-aineilla, ja työlääseen korjuuseen palkataan usein lisäkäsiä.

Tavaran arvo alkaa nousta kunnolla vasta sen jälkeen, kun se on ostettu toisiin käsiin Chaparen alueen pientuottajatoreilla ja pantu jalostusprosessiin. Ensi vaiheessa lehdistä jalostetaan kemikaalien avulla kokatahnaa. Siitä puhdistetaan toisten kemiallisten aineiden avulla itse kokaiinia.

Sadasta kilosta kuivattuja lehtiä jalostuu kilo tahnaa. Jatkoprosessissa siitä saadaan noin 350 grammaa kokaiinia. Hinta kohoaa ällistyttävästi. Tuottaja saa sadasta kilosta lehtiä Chaparessa 600 markkaa. Puhtaan kokaiinin arvo länsieurooppalaisessa katukaupassa voi olla jopa 300-kertainen.

Kokaparonit jalostavat

Bolivian lain mukaan kokapensaan lehdet ovat laillisia Chaparen alueella, mutta laittomia melkein kaikkialla sen ulkopuolella. Sallimista perustellaan sillä, että kokalehden käyttö kuuluu olennaisesti alueen intiaaniheimojen perinteeseen. Eräät toiset alueet on määritelty lakitekstissä siirtymävyöhykkeeksi, jolla kokaistutuksista on päästävä eroon määräajassa.

Lehtien jalostaminen tahnaksi ja kokaiiniksi on sen sijaan kiellettyä ja rangaistavaa Bolivian kaikissa osissa, myös Chaparessa. Koska tahnan valmistaminen ei vaadi monimutkaisia laitteita ja tietoja, on luonnollista, että kokatahnalaboratoriot ovat raaka-aineen tuotantoalueen läheisyydessä. Chaparen alueella toimii kymmeniä salaisia laboratorioita, joissa kauppatavaran koko puristuu sadanteen osaan ja arvo vähintään kaksinkertaistuu.

Prosessi tahnasta puhtaaksi kokaiiniksi vaatii tekijöiltään ja laitteilta paljon enemmän. Suurin osa Bolivian ja Perun kokatahnasta lennätetään pienkoneilla Kolumbiaan kokaiiniparonien jättitiloille, joiden kätköissä on loppujalostuksessa tarvittavat laitteet ja tietämys.

Viime aikoina, kun sota kokaiiniketjua vastaan on koventunut Kolumbiassa, on ilmaantunut merkkejä loppujalostuksen  yleistymisestä Perussa ja Boliviassa. Asialla ovat joko Kolumbian huumekartellit tai niistä riippumattomat bolivialaiset ja perulaiset yrittäjät. Chaparessa ei ole toistaiseksi paljastunut ainoatakaan laboratoriota, jossa olisi kyetty tuottamaan puhdasta kokaiinia.

Tapporahaa tuhoamisesta

Tällä hetkellä elämä Chaparessa on rauhallista, mutta vielä muutama vuosi sitten siellä riehuttiin pistoolit kädessä kuin Villin lännen elokuvien loppumetreillä. Kokalehtien myyjät ja ostajat selvittelivät välejään pyssyin, ja myös uudisalueen maanomistuskiistoja ratkottiin väkivaltaisesti.

Jos väkivalta-aalto pyyhkäisee uudestaan Chaparen yli, se tulee armeijan ja huumepoliisin hyökkäyksenä. Yhdysvaltojen hallitus painostaa Bolivian johtoa koviin otteisiin huumekasvin viljelyä vastaan. Yhdysvallat on jo lähettänyt kymmeniä sotilaskouluttajia valmistelemaan suurta huumesotaa, jonka näyttämönä olisivat chaparelaiset pientilat.

Virallisessa politiikassa korostetaan kuitenkin väkivallan sijasta vaihtoehtoista tuotantoa. Niin on tehty jo 70-luvulta lähtien, mutta kokapinta-alan nopea laajeneminen paljastaa yritykset voimattomiksi. Maanteihin, kuljetuskalustoon, maatalousneuvontaan, tuotejalostukseen ja markkinointiin pitäisi sijoittaa suuri summia nykyisten pikkukillinkien sijasta, mikäli chaparelaiset halutaan suunnata pois kokapensaitten kasvattamisesta.

Viljelijöitä houkutellaan luopumaan huumekasveista lupaamalla kokapensaikon tuhoamisesta 8 000 markkaa hehtaarilta. Viime vuosina tarjoukseen on tartuttu niin, että muutamia tuhansia hehtaareja on poistunut tuotannosta, mutta samanaikaisesti koka-ala on laajentunut muiden pelloilla. Tulos ei ole lohdullinen niille, jotka tähtäävät kokatuotannon pienenemiseen.

Virkavalta saaliinjaolla

Tämän hetken chaparelaisilla ei ole taloudellisesti realistista vaihtoehtoa kokapensaalle.

"Elämme täällä kädestä suuhun päivä kerrallaan. Emme voi ratkaista Yhdysvaltojen presidentin huumeongelmia luopumalla kokapensaan antamista niukoista tuloistamme. Jos pelloillemme hyökätään väkivaltaisesti, ainoa vaihtoehtomme on vastata kovalla kovaa vastaan", esittää muuan pientilallinen päättäväisesti.

Rauhan pysymistä Chaparessa tukee se, että monet Bolivian vaikutusvaltaiset poliitikot ja sotilaat ovat mukana jakamassa huumekaupan dollarisäkkejä. Heidän on helpompi turvata olonsa rauhallisissa oloissa. Perun ja Kolumbian veriset taistelut ja anarkia toimivat Bolivian napamiehille varoituksina.