Chapare, Bolivia (Juhani Artto / Palkkatyöläinen 03.12.1991) Ainakin suomalaisesta näkökulmasta Evo Morales on ay-johtajana erilainen ja eksoottinen.

Hän on intiaani. Hän ja hänen johdettavansa ovat kokaiinin raaka-aineena tunnetun kokapensaan kasvattajia.

Hämmentävintä on kuulla, että kokapensaan kasvattajista on viime vuosina tullut koko Bolivian ay-liikkeen vahvin sektori. Ennen vahvoja olivat kaivostyöläiset, jotka välillä jo johtivat demokraattista vallankumosta, mutta jotka sitten hukutettiin vereen.

80-luvulla kaikki muuttui. Kaivostoiminta romahti samanaikaisesti, kun kokapensaan lehtien kysyntä kasvoi räjähdysmäisesti. Kaivosmiesten määrä supistui kymmenistätuhansista muutamaan tuhanteen. Kokaviljelijöiden määrän kävi päinvastoin. Lukuisissa tapauksissa kaivoksista siirryttiin suoraan Chapareen, josta kehittyi muutaman vuoden rysäyksessä maailman toiseksi suurin kokapensaan lehtien tuottaja.

Evo Morales on 70 000 pientilallisen Chaparessa tunnetuin ja räväkkäotteisin ay-johtaja. Vastustajien mielestä hän on vaarallinen häirikkö, omien silmissä olennainen luottomies.

Parinsadan pientilallisen kokouksessa Bolivian kokapensasvyöhykkeen sydämessä Evo Moralesin esiintyminen on suoraviivaista ja lujasanaista. Miehet kuuntelevat tarkkaavaisesti, nousevat todistamaan itsekin ja lopulta tekevät yksimielisesti kaksi päätöstä.

Yksi. Kukaan ei luovu kokapensaistaan vapaaehtoisesti, mihin maan hallitus houkuttelee talonpoikia 8 000 markan hehtaaripalkkioilla.

Kaksi. Vaaditaan hallitusta lupaamaan, että Chapareen ei lähetetä sotilaita tuhoamaan väkivalloin kokapensaita. Vaatimusta tehostetaan tiesuluilla, joilla aika-ajoittain katkaistaan liikenne Bolivian keskeisillä maanteillä.

Kokalehteä ay-kokouksessa

Chaparen kokapensaan kasvattajat eivät ole laittomalla asialla. Laajalla alueella Andien vuoristossa ja sen liepeillä kokalehdet kuuluivat intiaaniheimojen perinteeseen jo paljon ennen espanjalaisten valloittajien saapumista. Tämä lähtökohtanaan Bolivian poliitikot ovat säätäneet Chaparen alueeksi, jossa kokalehtien tuotanto on sallittua.

Kielletyksi kokalehdet muuttuvat vasta, kun ne on jalostettu kemiallisten aineiden avulla ensin kokatahnaksi ja sitten kokaiiniksi. Sadasta kilosta kokalehtiä saadaan kilo kokatahnaa ja kilosta kokatahnaa tiivistyy kolmanneskilo puhdasta kokaiinia.

Kokaviljelijöiden ay-tapaamisessa lähes jokainen heittelee harvakseen suuhunsa kuivattuja kokaöehtiä, tapaamista johtava Moraleskin, jolla on niitä pieni kasa edessään puheenjohtajan pöydällä. Lehdistä mutustellaan poskeen kasvava mälli, joka tekee puheen vähitellen epäselväksi ja josta mutustelijan ruokatorveen ja vereen imeytyy erittäin pieniä määriä kokaiinia.

Vaikka mällit olisivat kuinka suuria, kokaiinia ei imeydy missään tapauksessa niin paljon, että se vaikuttaisi ainakaan haitallisesti osanottajien käytökseen. Perinteinen mutustelutapa päinvastoin auttaa kaukaa patikoineita pysymään hereillä ja liian vähän syöneitä selviytymään kokouksen loppuun asti ilman näläntunnetta.

Tapaamisen puheet ja päätökset ovat kaikkea muuta kuin leikkiä. Kokouksessa kerrotaan perheistä, jotka ottivat hallituksen luopumispalkkion joutuen pian puille paljaille, kun rahasampo, kokapensas, oli pantu nurin.

Ay-järjestö vastaa alueen palveluista

Tiesuluilla, jotka ovat osoittautuneet tehokkaimmaksi tavaksi saada sosiaalisessa ahdingossa elävien talonpoikien viestit maailmalle, on kärsitty miestappioita. Kesällä 1990 pahimmassa yhteenotossa ammuttiin toistakymmentä kokaviljelijää.

Kokaviljelijöiden ay-liike ei tappele paremman tuottajahinnan puolesta, vaan oikeudesta saada jatkaa rauhassa ammatissaan. Välillä, kun kokalehden hinta painui matalaksi, pohdittiin luovutuslakon mahdollisuutta, mutta ay-väki ei siihen innostunut.

Viime kuukausien aikana pelko armeijan hyökkäyksestä kokaistutuksille on kasvanut. Maassa on toiminut jo jonkin aikaa yhdysvaltalaisia sotilaskouluttajia, joiden opastamana on luotu huumesodan erikoisjoukkoja.

Evo Moralesin ja muiden ay-miesten tiesulkujen välttämiseksi hallituksen ministerit ovat antaneet epämääräisiä suullisia lupauksia, että Chaparen talonpojat saavat olla rauhassa. Chaparessa lupauksiin suhtaudutaan epäluuloisesti, ja asiasta vaaditaan hallituksen nimenomaista päätöstä.

Pahaenteisesti sitä ei ole kuulunut ja viljelijöiden ammattiliitto jatkaa liikenteen häirintää.

Chaparen ay-järjestössä huolehditaan alueen väestön tarpeista myös muulla tavoin. Laajan maaseutualueen ainoat koulut ja terveysasemat ovat ay-liikkeen aikaansaannoksia. Rakennukset eivät ole hienompia kuin tarvikevajat Suomessa, mutta ilman niitä tilanne olisi vielä huonompi. Harvat kinttupolut purojen yli kaadettuine puineen pidetään auki ay-väen voimin.

Joka kylässä itsepuolustusjoukot

Kokaviljelijöiden henkeä kuvastaa ay-järjestön julkaiseman julisteen teksti. "Kokalehti tai kuolema. Me voitamme", siinä uhotaan Kuuban vallankumpouksellisten "Sosialismi tai kuolema" –iskulaudetta mukaellen.

"Chaparen köyhien ongelmat eivät voi ratketa sotilassaappaiden alla. Yhtä vähän Chaparen militarisointi olisi ratkaisu Yhdysvaltojen huumeongelmaan", erilainen ay-johtaja Evo Morales julistaa.

Kokouksessa tarkastetaan myös kylä kylältä, missä vaiheessa on kokaviljelijöiden itsepuolustusjoukkojen muodostaminen.