Sisällysluettelo - Kohti kumppanuutta
ETUSIVU

LUKIJALLE

KATSAUS
1965-1978
1979-1991
1992-2005

HAASTATTELUT
Martti Ahtisaari
Benjamin Bassin
Kai Helenius
Jaakko Iloniemi
David Johansson
Ritva Jolkkonen
Tauno Kääriä
Pertti Majanen
Juhani Toivonen

PALAUTE
Juhani Artto

 

 

 

 


Ahtisaari - Kohti kumppanuutta

Presidentti Martti Ahtisaari uskoo hyvien ihmisten voimaan

Mikä merkitys kehitysmaille on ollut niiden kehitysyhteistyöllä Suomen kanssa?

Kehitysmaille yhteistyömme on merkinnyt kanssakäymistä pienen valtion kanssa, joka suhtautuu vakavasti demokratiaan ja sukupuolten tasa-arvoon. Myös sillä, että Suomi on maailman vähiten korruptoitunut maa, on ollut merkitystä.

Olemme vuosien varrella oppineet suhtautumaan luontevasti yhteistyökumppaneihimme. Alussa emme sitä osanneet. Kehitysyhteistyö oli opettelua puolin ja toisin.

Kehitysmaat ovat voineet kokea Suomen maana, jolla on tarjota korkeata ammattitaitoa. Luonnollisesti tähän kuvaan ovat vaikuttaneet kaikki ihmisten väliset suhteet.

Tärkeätä on ollut kanssakäymisen pitkäjänteisyys. Omasta puolestanikin voin sanoa, että olen tehnyt kehitysmaissa monen henkilön kanssa yhteistyötä vuosikymmeniä ja saanut sieltä parhaita ystäviäni.  

Se, että Suomella ei ole ollut siirtomaita, on tietysti hyvä asia. Se merkitsee kuitenkin myös sitä, ettei meillä ollut alkuun paljon tietoakaan, jota oli entisillä siirtomaavalloilla.

Toivon, että meissä on avun antajamaana riittävästi herkkyyttä ylläpitämään oikealla tavalla suhteita avun vastaanottajamaihin.

Mikä merkitys Suomen harjoittamalla kehitysyhteistyöllä on ollut Suomen kansainväliselle asemalle?

Alkuun vetosimme siihen, mitä muut Pohjoismaat olivat tekemässä kehitysmaissa. Opettelimme kehitysyhteistyötä yhteisissä hankkeissa Tansaniassa ja Keniassa. Saimme muilta Pohjoismailta paljon valmiiksi mietittyjä näkemyksiä. Maaryhmään, johon samaistuimme, kuuluivat myös Hollanti ja Kanada.

Itse olen oikeastaan pohjoismaisen yhteistyön tuote. Minulle monet sen puitteissa 1960-luvulla alkaneet ihmissuhteet ovat säilyneet tähän päivään asti.

Se, että kehitysyhteistyömme määrärahat ovat niin paljon jäljessä kansainvälisestä suosituksesta, aiheuttaa hiukan ongelmia, vaikka olemmekin OECD-maiden keskitasolla.

Nousisiko Suomen painoarvo kansainvälisessä yhteisössä, jos Suomi kaksinkertaistaisi kehitysyhteistyön määrärahojensa bruttokansantulo-osuuden?

 Totta ihmeessä, sillä rahalla voi myös harjoittaa politiikkaa. Esimerkiksi ympäristöpolitiikassa, ihmisoikeuksissa ja tasa-arvossa on paljon hyviä pyrkimyksiä, joiden toteuttaminen vaatii rahaa. Sama koskee puhtaasti kehitykseen vaikuttamista. On olemassa monenlaista toimintaa, jolla voi olla ratkaiseva merkitys kehitykseen, kuten aids-kampanjat.

Kun maa toteuttaa sen, mihin on sitoutunut, maa myös saa sellaisen maineen.

En kuulu niihin, joiden mielestä Suomen olisi ajettava tiukasti vain omia etujaan. Sehän johtaisi ihan mahdottomaan maailmaan, jos kaikki toimisivat niin. Ellei Suomi ajaisi laaja-alaista politiikkaa, omien etujen tiukka ajaminen ei johtaisi toivottuihin tuloksiin. Maailma ei ole sellainen, että voisimme keskittyä vain meille ehdottoman tärkeisiin asioihin. Saavuttaaksemme meille elintärkeät tavoitteet, meidän on harjoitettava laaja-alaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, johon luonnollisesti lasken myös kehitysyhteistyön.

 Mitä Suomi ja suomalaiset ovat oppineet harjoittamastaan kehitysyhteistyöstä?

Ehkä jokainen meistä, joka on tehnyt käytännön kenttätyötä, ymmärtää saaneensa siitä todennäköisesti paljon enemmän kuin avun vastaanottajat. Yksilötasolla kehitysyhteistyö on antanut suomalaisille tekijöilleen hyvin haasteellisia tehtäviä.

Maana taas kehitysyhteistyön kokemuksemme ovat luoneet vahvan pohjan osallistumisellemme keskusteluun näistä asioista kansainvälisillä foorumeilla, kuten YK:ssa ja kehitysrahoituslaitoksissa. Ellei meillä olisi ollut laajaa kahdenvälistä kehitysyhteistyötä, roolimme kansainvälisen yhteistyön kehittämiskeskusteluissa olisi ollut keinotekoinen.

Nyt valmiutemme ovat aivan toiset kuin 1965, jolloin kansainvälisen kehitysavun toimisto perustettiin.

Miten Suomen kehitysyhteistyön laatu on muuttunut 1965-2005?

Ratkaiseva muutos on tapahtumassa siinä, että projektikeskeisestä toiminnasta ollaan siirtymässä sektoritukeen. Se myös kertoo, että luottamus yhteistyökumppaneitamme kohtaan on kasvanut.

On hyvä, että olemme EU:n jäseniä, koska unionin kautta kehitysyhteistyöhön ohjataan huomattavia rahavirtoja. Olemme mukana vaikuttamassa niiden käyttöön.

Työtä tehostaisi se, että avunantajamaat lisäisivät toimintansa keskinäistä koordinointia. Pelkästään eri maiden erilaisten valtuuskuntien yhdistäminen, vaikkapa sektorikohtaisesti, säästäisi huomattavasti kehitysmaiden ministereiden ja virkamiesten aikaa muiden tehtäviensä hoitoon.

Jo kauan sitten keskustelumme kumppaniemme kanssa kehitysmaissa muuttui varsin rehelliseksi. Emme ole pyrkineet rajoittamaan heidän vaihtoehtojaan, mutta olemme voineet sanoa, että mielestämme jotkut tietyt ratkaisut eivät johda odotettuihin tuloksiin.

Juuri yhteistyön pitkäaikaisuus on luonut pohjan rehelliselle vuoropuhelulle. On luotava järjestelmiä, jotka edistävät pitkäaikaisten suhteiden syntyä. Hyviä työmuotoja ovat keskinäiset konsultaatiot ja vierailut.

Miten kehitysyhteistyön määrärahat tulisi jakaa "kovien" taloudellisten ja "pehmeiden" sosiaalisten käyttötarkoitusten kesken?

Tämä on onneton kysymyksenasettelu. Minun maailmassani ei ole "kovia", eikä "pehmeitä" aloja. Kaiken toiminnan tarkoituksena on nostaa kehitysmaat jaloilleen, saada ne tulemaan toimeen itsenäisesti. Päämääränä on kestävä kehitys. Kehitysyhteistyössä lähtökohtana ovat kehitysmaiden prioriteetit edellyttäen, että niistä on päädytty yhteisymmärrykseen.

Jos kaikki avunantajat keskittyivät sosiaalisektoriin, eikä taloudesta huolehdittaisi, kaikki romahtaisi avun loputtua.

Minusta voittopuolisesti pitää kiinnittää huomiota talouteen. Hallituksilla täytyy olla verotuloja, jotta ne voivat ylipäätään toimia. Sitä paitsi kehitysmaille, kuten teollisuusmaillekin, yritysten verotus on väline kansainvälisessä taloudellisessa kilpailussa.

Terveydenhuollon on oltava sillä tasolla, etteivät terveysongelmat muodostu esteeksi taloudelliselle kasvulle. Koulutusta kehittäviä ponnistuksiakin on autettava.

Jos avunantajat huolehtisivat vain "pehmeistä" sektoreista, he tekisivät kehitysmaille karhunpalveluksen, sillä se vain jatkaisi niiden riippuvuutta vauraista maista.

Tansanian syrjäseudulla tutustuin aikoinaan Suomen Lähetysseuran lähettämien terveydenhuollon ammattilaisten työhön. Elleivät he olisi olleet siellä, paikalliset ihmiset olisivat jääneet kokonaan ilman ammattiapua.

Toisessa kokemuksessani Tansaniassa koulumaksun määrääminen alkoi rajoittaa köyhien perheiden lasten koulunkäyntiä. Sitten, kun Tansanialle oli annettu anteeksi sen ulkomaista velkaa, valtiolla oli taas rahaa perusopetukseen. Sen ansiosta ensimmäiselle luokalle tuli 11-vuotiaitakin, jotka eivät perheidensä rahattomuuden vuoksi olleet aiemmin voineet lähteä kouluun. 

Mikä merkitys kehitysyhteistyöllä on köyhyyden puolittamistavoitteen saavuttamiselle?

Onhan sillä oma osuutensa, mutta kauppapolitiikalla on vielä suurempi merkitys kuin kehitysyhteistyöllä. Jos me teollisuusmaina vaadimme tuotteillemme ja palveluillemme pääsyä kehitysmaiden markkinoille, mutta emme pidä niiden tuotteita tervetulleina omilla markkinoillamme, koko toiminta vaikuttaa näennäispuuhastelulta.

Miten näette kriisinhallinnan ja kehitysyhteistyön yhteyden?

Kun akuutti kriisi vallitsee, kriisi on saatava loppumaan. Näin on esimerkiksi Sudanissa, jossa ihmisiä tapetaan surutta. Kriisin hallinta ja ratkaiseminen luovat edellytyksiä avun antamiselle.

Jälleenrakennustyö ja luottamuksen voittaminen taas vaativat pitkiä aikoja. Osapuolten pitää tavata, puhua ja luoda mekanismeja, joilla molemmin puolin voidaan valvoa sopimusten toteutumista. Pelkillä sopimusten allekirjoittamisilla ei saada aikaan mitään pysyvää.

Kehitysyhteistyövaroja voidaan käyttää kriisien hallintaan muissakin muodoissa kuin humanitaarisena apuna.

Kannatatteko Suomen kehitysyhteistyön määrärahojen nostamista hallitusohjelman mukaisesti 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2010 mennessä?

Kyllä kannatan. Sitä mukaa, kun talouteen tulee joustoa, toivon, että pääsemme asetettuun tavoitteeseen. Ymmärrän kuitenkin, että heikot taloussuhdanteet otetaan vastaavasti huomioon määrärahapäätöksissä.

Toisaalta olen Suomessa aina ollut vaikuttunut kansalaisten anteliaisuudesta. Ihmiset antavat vähästäänkin, kuten viimeksi Aasian katastrofin jälkeen. Se on hyvä piirre.

Kansalaisten yhteiskunnallinen vastuuntunne on Suomessa korkealla tasolla. Melkein voidaan sanoa, että on epäsuhta virallisen Suomen ja kansalaisten auttamishalun välillä.

Se minua kuitenkin harmittaa, että hyvät ihmiset pysyvät niin hiljaa, eivätkä vaadi poliitikoilta kehitysyhteistyövarojen korottamista. Olen aina patistellut hyviä hiljaisia ihmisiä tulemaan ulos mielipiteineen.

Haastattelu on tehty 2. helmikuuta 2005