Sisällysluettelo - Kohti kumppanuutta
ETUSIVU

LUKIJALLE

KATSAUS
1965-1978
1979-1991
1992-2005

HAASTATTELUT
Martti Ahtisaari
Benjamin Bassin
Kai Helenius
Jaakko Iloniemi
David Johansson
Ritva Jolkkonen
Tauno Kääriä
Pertti Majanen
Juhani Toivonen

PALAUTE
Juhani Artto

 

 

 

 


Iloniemi - Kohti kumppanuutta
Ministeri Jaakko Iloniemi:
Suomesta on puuttunut vaikutusvaltainen painostusryhmä
kehitysavun määrärahojen nostamiseksi YK:n suosituksen tasolle

Pyrkimys kohti hyvää hallintoa, mikä merkitsee muun muassa korruption rajoittamista, sisältyy nykyään kehitysyhteistyön kaikkiin keskeisiin periaateohjelmiin. Asialla ovat niin Maailmanpankki, YK:n järjestöt kuin rikkaiden maiden organisaatiotkin, kuten OECD. Tehokkaaseen toimeenpanoon ei ole kuitenkaan ryhdytty edes EU:ssa. Muistuttaessaan EU:n rajoittuneisuudesta korruptionvastaisessa kamppailussa Jaakko Iloniemi viittaa korruptioon, joka hänen mukaansa vaikuttaa asioiden hoitoon vakavasti "jopa eräissä EU:n perustajavaltioissa".

Eikö Suomen pitäisi sen vuoksi ajaa hengenheimolaistensa kanssa sitäkin voimakkaammin EU:n korruptionvastaisen työn tehostamista?

"Se olisi kovin suotavaa, jos sen voisi tehdä vaikeuttamatta suhteita EU-kollegoihimme."    

Kaupan säännöt yhä epätasapainossa

Suomen nykyisen kehitysmaapolitiikan avainsanoihin kuuluu myös johdonmukaisuus. Jo kehitysavun alkuaikoina tutkijat ja kehitysmaille solidaariset aktiivit muistuttivat usein rikkaiden maiden kehitysmaapolitiikan ristiriitaisuudesta. He syyttivät teollisuusmaita siitä, että ne ottavat kansainvälisellä kaupalla kehitysmailta moninkertaisesti takaisin kehitysyhteistyöhön käyttämänsä rahat.

Vuosikymmeniä myöhemmin ongelma on yhä ratkaisematta. Eikö puhe johdonmukaisuudesta ole näin ollen kaksinaamaista?

"Ei tarvitse olla tutkija löytääkseen ristiriidan kehitysyhteistyön päämäärien ja kansainvälisen kaupan sääntöjen välillä. Kaupan säännöt eivät ole vieläkään tasapainossa. OECD-maissa on heikkoja toimialoja ja heikossa asemassa olevia elinkeinoja, joita suojellaan. Tätä politiikkaa ajavat ryhmät ovat voimakkaita", Jaakko Iloniemi määrittelee.

Hän ei pidä todennäköisenä, että teollisuusmaiden kansalaisten mielipide kääntyy omien heikossa asemassa olevien alojen suojelua vastaan. Esimerkkinä Iloniemi mainitsee maa- ja karjatalouden, jossa hän uskoo kansalaisten näkevän muitakin puolustettavia arvoja kuin taloudellisia ja olevan haluttomia luopumaan niistä.

Edellytyksiä luotava yksityisille sijoituksille

Kehitysavun käyttämisestä köyhien maiden perusrakenteiden vahvistamiseen on pitkään vallinnut laaja yhteisymmärrys.

Iloniemi kytkee perusrakenteiden nykyiset haasteet muun muassa kehitysmaiden kykyyn vastaanottaa yksityistä pääomaa. Syy tähän löytyy kehitysmaihin suunnattujen yksityisten pääomavirtojen kasvusta selvästi kehitysavun määrärahoja suuremmiksi.

"Kiinassa ja eräissä muissa kehitysmaissa taloudellinen ja poliittinen perusrakenne on siinä kunnossa, että ne pystyvät vastaanottamaan yksityistä pääomaa. Niiden ohella on kuitenkin paljon kehitysmaita, joilta tämä edellytys puuttuu", Iloniemi toteaa.

"Oikein suunnatulla avulla näihinkin maihin voidaan luoda kapasiteettia vastaanottaa yksityisiä pääomasijoituksia. Ennen muuta on kysymys infrastruktuuin henkisestä puolesta. Kehitysyhteistyöllä voitaisiin esimerkiksi kouluttaa työvoimaa, joka kykenee työskentelemään modernissa taloudessa."

Iloniemen mukaan perusrakenteiden luomisen aikavälit ovat niin pitkiä, että yksityinen pääoma ottaa harvoin sellaisia riskejä. "Sen vuoksi julkinen monenkeskinen rahoitus on erityisen tarpeen perusrakenteiden kehittämisessä."

Avun määrä riippuu painostuksen voimasta

Miksi Suomi on pysynyt kehitysyhteistyövarojen määrässä niin paljon muiden Pohjoismaiden jäljessä?

"Suomessa varsinainen heikkous on ollut voimakkaan painostusryhmän puuttuminen", Iloniemi sanoo. "Meiltä on yksinkertaisesti puuttunut vaikutusvaltainen lobby, joka olisi ajanut tehokkaasti kehitysyhteistyön määrärahojen nostamista YK:n suosituksen tasolle. Kansalaisjärjestötkään eivät ole muodostaneet rintamaa, joka olisi kyennyt vaikuttamaan poliittisesti.."

"Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa tällaiset painostusryhmät ovat voimakkaita. Ne koostuvat eri puolueissa olevista voimista, uskonnollisista ja kirkollisista yhteisöistä sekä varsinkin Ruotsissa myös liike-elämän edustajista."

Iloniemen mukaan Suomessa ei ole ollut mitään sellaista kehitysyhteistyöohjelmaa, joka olisi kestänyt taloudellisia vastoinkäymisiä. "Se, miten pääministeri Vanhasen hallitus toteuttaa suunnitelmaansa, riippuu hallituksen kokemasta paineesta."

"Kehitysyhteistyön asema riippuu aina poliittisesta ilmastosta. Voin kuvitella, että terrorismin voimistuminen loisi lisää tilaa kehitysyhteistyölle, koska sen avulla voidaan auttaa kehitystä, joka vie pohjaa epätoivoisilta hedelmättömiltä teoilta", Iloniemi arvioi.

Jaakko Iloniemi toimi kansainvälisen kehitysavun toimiston ensimmäinen toimistopäällikkönä vuodesta 1965. Haastattelu on tehty tammikuussa 2005