Sisällysluettelo - Kohti kumppanuutta
ETUSIVU

LUKIJALLE

KATSAUS
1965-1978
1979-1991
1992-2005

HAASTATTELUT
Martti Ahtisaari
Benjamin Bassin
Kai Helenius
Jaakko Iloniemi
David Johansson
Ritva Jolkkonen
Tauno Kääriä
Pertti Majanen
Juhani Toivonen

PALAUTE
Juhani Artto

 

 

 

 


Jolkkonen - Kohti kumppanuutta
Osastopäällikkö Ritva Jolkkonen kannustaa
lisäämään vastaanottajamaiden omistajuutta

Omistajuus kuuluu kehitysyhteistyössä päivän avainsanoihin. Ritva Jolkkonen törmäsi käsitteeseen jo 1970-luvulla, jolloin hän työskenteli YK:n kehitysohjelman UNDP:n ohjelma-avustajana Perussa. "Ranskalainen esimieheni korosti, etteivät tukemamme hankkeet ole UNDP:n, vaan perulaisten", Jolkkonen muistelee. 

Suomen kehitysyhteistyössä ei noihin aikoihin edes puhuttu omistajuudesta, saati toteutettu sitä käytännössä. Kymmenisen vuotta myöhemmin Jolkkonen oli mukana Keniassa lisäämässä omistajuuden elementtejä suomalaisrahoitteiseen ja -vetoiseen vesihuoltohankkeeseen.

"Projektissa teki töitä arviolta parikymmentä suomalaista asiantuntijaa, ja kaivoja syntyi Kakamegan alueella tehokkaasti. Kenialaiset eivät kuitenkaan olleet riittävästi mukana hankkeen toteutuksessa, ei vesiministeriö, eivätkä kaivojen käyttäjät. Aloimme kehitellä naisten yhteisöosallistumista. Naiset saivat koulutusta ja vastuuta."

Vähitellen suomalaisten asiantuntijoiden määrää vähennettiin ja kenialaiset alkoivat tuntea hankkeen yhä enemmän omakseen, Jolkkonen kertoo. "Sitä joudutti ratkaisevasti kaivoneuvostojen perustaminen ja kenialaisen Julia Kungurun valitseminen hankkeen yhteisöosallistumisen vetäjäksi." Muutos merkitsi isoa oppimisprosessia niin suomalaisille kuin kenialaisillekin. Suurin osa Kakamegan hankkeessa luoduista kaivoista toimii yhä, minkä Jolkkonen laskee paljolti omistajuuden lisäämisen ansioksi. Joidenkin kaivojen toimimattomuus johtuu hänen mukaansa varaosien puutteesta.

Jolkkonen arvioi, että rohkaisevista kokemuksista huolimatta  oikeaa omistajuutta ei ole vieläkään tarpeeksi kehitysyhteistyössä. " On tärkeätä, että avunantajat, myös Suomi, harmonisoivat toimintatapojaan siten, että yhteistyö mahdollisimman tehokkaasti tukee kumppanimaan omia kehitystavoitteita", hän painottaa.

Suomalaisella asiantuntemuksella on kuitenkin edelleen tärkeä tehtävä kehitysyhteistyössä. Asiantuntijan rooli vain on muuttunut. Nyt tarvitaan enemmän "politiikka-asiantuntemusta" instituutioiden kehittämiseen kuin perinteistä, pitkäaikaista asiantuntemusta, jolla usein korvattiin kehitysmaiden omaa resurssivajetta.  

Jolkkosen mukaan köyhimpien maiden haavoittuvuus on tullut viime vuosina entistä selvemmäksi. Lukuisissa kehitysmaissa, erityisesti Afrikassa hiv/aids vaikeuttaa yhä pahemmin edistymistä. "Köyhimmissä maissa, kuten Tansaniassa, tuotantokapasiteetti on  toistaiseksi niin vähäinen, että kehitysapu on välttämätöntä maan omien ponnistelujen tueksi."  

Tärkeänä tulevaisuuden uskonsa lähteenä Jolkkonen pitää sitä, että nuorten sukupolvien maailmankuva on nyt paljon kansainvälisempi kuin aiempina vuosikymmeninä. "Ihmiset tiedostavat yhä paremmin sitä, että  maailma on yhteinen. Meillä on vastuumme, emmekä voi elää eristyksissä."

Ritva Jolkkonen on toiminut kehityspoliittisen osaston osastopäällikkönä vuodesta 2002. Haastattelu on tehty 17. elokuuta 2004.