| Lukijalle Suomalaiset ovat tehneet kehitysyhteistyötä yli sata vuotta.
Vuosikymmeniä se oli ennen muuta Suomen Lähetysseuran Ambomaalla, Pohjois-Namibiassa,
tekemän työn varassa.
Suomen valtio ryhtyi kehitysavun antajaksi 1950-luvun
puolivälin jälkeen. Toiminta pysyi vuosia niin pienimuotoisena, ettei sitä varten
perustettu erillistä organisaatiota.
Ensimmäisen kehitysapuorganisaationsa valtio loi
perustamalla kansainvälisen kehitysavun toimiston. Se aloitti toimintansa 1. maaliskuuta
1965.
Tämä kirja on katsaus kahdenvälisen julkisen
kehitysyhteistyön neljään vuosikymmeneen. Tarkoituksena on johdatella keskeisiin
asioihin, kehityssuuntiin, kiistoihin ja käänteisiin. Monenkeskinen ja humanitaarinen
apu sekä pakolaispolitiikka on kuitenkin jätetty tarkastelun ulkopuolelle.
Kirja koostuu kahdenlaisesta aineistosta. Ensimmäinen osa
perustuu sanomalehtijuttuihin, joita kehitysyhteistyön viranomaiset ovat vuosien mittaan
leikanneet talteen ja mapittaneet. Käytössäni on ollut useita hyllymetrillisiä
mappeja, jotka pullistelevat Suomen julkista kehitysyhteistyötä käsittelevistä
lehtileikkeistä. Ne tekivät mahdolliseksi hahmottaa kertomuksen siitä, miten Suomi ja
suomalaiset ovat vähitellen oppineet tekemään yhä paremmin kehitysyhteistyötä.
Toisen osan muodostavat haastattelut, joissa
kehitysyhteistyön entiset ja nykyiset johtavat virkamiehet kommentoivat alan menneitä
vuosikymmeniä tämän hetken näkökulmasta ja selostavat toiminnan ajankohtaisia
linjauksia.
Ulkoasiainministeriö julkaisi helmikuun lopussa 2005 saman
teoksen suppean laitoksen painettuna kirjana. Siitä tehty sähköinen sivusto löytyy
osoitteesta http://www.kaapeli.fi/artto/kehy40.pdf
(1,62MB).
Helsingissä 1.3.2005
Juhani Artto
|