Sisällysluettelo - Kohti kumppanuutta
ETUSIVU

LUKIJALLE

KATSAUS
1965-1978
1979-1991
1992-2005

HAASTATTELUT
Martti Ahtisaari
Benjamin Bassin
Kai Helenius
Jaakko Iloniemi
David Johansson
Ritva Jolkkonen
Tauno Kääriä
Pertti Majanen
Juhani Toivonen

PALAUTE
Juhani Artto

 

 

 

 


Majanen - Kohti kumppanuutta
Alivaltiosihteeri Pertti Majanen uskoo mahdollisuuksiin
monipuolistaa rikkaiden ja köyhien maiden kumppanuutta

Viime vuosina kehitysyhteistyötä on alettu yhä enemmän perustella niin sanotulla laajalla turvallisuuskäsityksellä. Terrori-iskut, pakolaisaallot, ympäristökatastrofit ja nopeasti levinneet epidemiat ovat lisänneet maailmanlaajuisesti perustelun uskottavuutta.

Pertti Majanen esittelee innoissaan Kainuun Sanomien 20. lokakuuta 1968 pääkirjoitusta, joka osoittaa, että jotkut suomalaiset olivat oivaltaneet asian jo julkisen kehitysyhteistyön alkuaikoina. Kirjoituksessa toivotaan, että kansalaiset oivaltaisivat kehitysavun turvallisuuspoliittisen merkityksen.

Majaselle itselleen asia tuli läheiseksi, kun hän 1990-luvun alkuvuosina työskenteli Keski-Amerikassa alueen maiden keskinäisiä suhteita parantaneiden hankkeiden ohjaajana. Siihen aikaan Keski-Amerikan maiden sisäiset aseelliset yhteenotot haurastuttivat vaarallisesti myös naapurimaiden keskinäisiä välejä.

Toiminnan lähtökohtaa heijastivat osuvasti terveysalan projektien iskulauseet "Terveys on silta rauhaan" sekä malariaa levittävään hyttyseen viitaten "Moskiitot eivät tarvitse passeja".

"Keski-Amerikassa saimme konkreettista näyttöä siitä, että kehitysavulla on välinearvoa rauhan rakentamisessa", Majanen toteaa. "Ellei ole rauhaa ja turvallisuutta, mahdollisuudet vähentää köyhyyttä ja parantaa työllisyyttä ovat huonot."

Majanen edustaa muutoinkin kehitysyhteistyön laajoja ulottuvuuksia korostavaa suuntausta. Rakentavan kanssakäymisen nimissä hän olisi valmis helpottamaan kehitysmaiden ihmisten pääsyä rikkaisiin maihin. "Puhutaan kaupan vapauttamisesta, mutta ihmiset eivät saa liikkua", hän arvostelee.

"Siirtolaisuus tulisi ymmärtää myönteiseksi ilmiöksi. Se voisi moninkertaistaa kehitysyhteistyön kokonaistaloudelliset vaikutukset." Majanen ei hyväksy maahanmuuttopolitiikkaa, joka pitää ovia auki lähinnä vain koulutetuille ihmisille. "Asiaa pitäisi käsitellä tähänastista perusteellisemmin jo yksin Suomen väestörakenteen vanhenemisen vuoksi."

Majanen uskoo, että rikkaiden ja köyhien maiden välistä kumppanuutta on mahdollista monipuolistaa merkittävästi. Hän perää kumppanuudelle uusia malleja. "Pohjoisen ja etelän kumppanuuden ulottuvuuksia ymmärretään nyt paremmin kuin ennen, mutta silti poliittista tahtoa kumppanuuden uusien mallien kehittämiseen ja varsinkin toteuttamiseen käytännössä on riittämättömästi."

Poliittisen tahdon yhtä uutta ilmentymää, vuonna 2001 aloitettua niin sanottua Helsinki-prosessia, Majanen pitää lupaavana. "Se on uudenlainen foorumi. Ongelmien laajan kuvauksen sijaan tarkoituksena on kehitellä vaikka vain muutama hyvä ehdotus, keihäänkärkihanke, joka toteutetaan yhteistyössä samanmielisten maiden kanssa."

"Koko kansainvälisen järjestelmän ja sen instituutioiden uskottavuuden kohtalonkysymys on tehtyjen lupausten täyttäminen. Toivomme, että keihäänkärkihankkeiksi luotavat esimerkit kannustavat ja saavat liikkeelle lisää poliittisia voimia, joita ilman globalisaation muuttaminen nykyistä oikeudenmukaisemmaksi ei ole mahdollista."

Neljässä vuosikymmenessä Suomen suhtautuminen kehitysmaihin on kulkenut pitkän tien, Majanen muistuttaa. "Vielä 1980-luvun alkuvuosina olimme hyvin idealistisia. Kehitysyhteistyössä saamamme kokemukset ovat auttaneet meitä ratkaisevasti omaksumaan realistisen käsityksen kehityksen vaikeudesta ja vaatimuksista."

"Joidenkin suhtautuminen muuttui inhorealistiseksi ja kyyniseksi. Heiltä meni usko kehityksen mahdollisuuksiin, ja useimmat heistä lopettivat vuoden tai parin kuluttua työskentelyn köyhissä maissa. Siihen aikaan kävimme usein kovia keskusteluja kyynikoiden kanssa."

EU:n uusien jäsenmaiden silmissä Suomi esiintyy jo kehitysyhteistyön kokeneena harjoittajana. "Nyt EU:n uudet jäsenvaltiot, kuten Viro, Unkari ja Tsekki, kysyvät meiltä neuvoja kehitysmaasuhteiden rakentamisessa", Majanen toteaa. 

"Vuoropuhelu kehitysmaiden edustajien kanssa on taas muuttunut molemmin puolin avoimeksi. Kanssakäyminen sisältää myös aitoa, rakentavaa kritiikkiä."

Pertti Majanen on toiminut kehityspoliittisen osaston alivaltiosihteerinä vuodesta 2000. Haastattelu on tehty 17. elokuuta 2004.