Juhani Artto Homepage 2009 / Trade Union News from Finland / Ay-uutiset maailmalta
valikko


JUHANI ARTTO
HOMEPAGE 2013

HAKU / SEARCH

GALLERIA / GALLERY

TRADE UNION NEWS
FROM FINLAND 1997-2013

AY-UUTISET
MAAILMALTA 1999-2013

KOHTI KUMPPANUUTTA
- KUINKA SUOMI
OPPI TEKEMÄÄN
KEHITYSYHTEISTYÖTÄ
1965-2005

KAIKKI PELISSÄ -
SÄHKÖISET LISÄSIVUT

EVERYTHING AT STAKE - SAFEGUARDING INTERESTS IN A WORLD WITHOUT FRONTIERS

MEDIALINNAKKEET

BOLIVIA

HAITI

MUUT JUTUT
OTHER STORIES

INTERNET -
TIEDONHAUN OPAS 2.0

SUITSAIT

MUILLA SAITEILLA
ON OTHER SITES

LINKIT / LINKS

JULKAISIJA / PUBLISHER

© JUHANI ARTTO
1997-2013


Virallinen kehitysapu pieni osa Yhdysvaltojen tuesta kehitysmaille

Helsinki (Kehitys Utveckling 3-2003 - Juhani Artto) Viime aikoina Yhdysvallat on käyttänyt viralliseen kehitysyhteistyöhön (ODA) vuosittain noin 10 miljardia dollaria. Se on vastannut 0,10 prosentin osuutta bruttokansantulosta. Maailman rikkain maa on ollut teollisuusmaista kitsain virallisen kehitysavun antaja.

Vuonna 1962 Yhdysvaltojen päättäjät suhtautuivat viralliseen kehitysyhteistyöhön paljon myötämielisemmin. He osoittivat siihen 0,58 prosenttia maansa bruttokansantulosta. Osuus laski kuitenkin nopeasti jo 1960-luvulla. Vuosikymmenen lopulla se oli 0,27 prosenttia. Vuonna 1979 BKTL-osuus oli enää 0,20 prosenttia, mistä se laski vuoteen 1993 mennessä 0,16 prosenttiin.

Vuonna 2002 presidentti George Bush sitoutui julkisesti kehitysavun tuntuvaan kasvattamiseen. Millennium Challenge Account –aloitteessaan (MCA) hän lupasi, että vuonna 2006 nykytason ylittäviä määrärahoja osoitetaan kehitysyhteistyöhön 5 miljardia dollaria. Sen lisäksi Bush haluaa antaa mittavasti uutta rahaa työhön hiv/aidsia vastaan, mihin myös kongressi on sitoutunut. Hiv/aidsin vastustaminen on kohotettu Yhdysvaltojen maailmanlaajuisen strategian osaksi.

Jos Bushin sitoumukset toteutuvat, Yhdysvaltojen kehitysavun BKTL-osuus kääntyy nousuun ja kasvaa yli 0,13 prosenttiin vuonna 2006. Se on kuitenkin epävarmaa, koska presidentin antamilla sitoumuksilla ei ole lainvoimaa. Tässä asiassa niiden kohtalo riippuu kongressin vuosittaisista budjettipäätöksistä.

Lokakuun 1. päivänä 2003 alkavan budjettivuoden määrärahojen käsittely oli kongressissa elokuun alussa senaatin ja edustajainhuoneen päätösten yhteensovittamisen vaiheessa. Lupauksia kehitysavun huomattavasta lisäämisestä ollaan lunastamassa puolinaisesti. Suuntaa näyttää MCA:n määrärahojen jääminen reilusti alle miljardiin dollariin Bushin hallinnon esittämän 1,3 miljardin dollarin sijaan.

Elokuun alussa - jo vähän ennen kongressin lopullisia ratkaisuja - oli pääteltävissä, että vuodesta 2004 ei muodostu Yhdysvaltojen kehitysyhteistyön määrällisen kehityksen käännekohtaa. Ainoa supervalta pysyy 2004 virallisen kehitysyhteistyön määrärahojen BKTL-osuudella mitattuna selvästi teollisuusmaiden heikoimpana.

Yhdysvallat itse tyytyväinen rooliinsa

Tilanne ei tunnu kuitenkaan lainkaan häiritsevän Yhdysvaltojen johtoa. Monesta muusta maasta poiketen se ei anna minkäänlaisia lupauksia edes pyrkimisestä kohti YK:n suosittelemaa 0,7 prosentin BKTL-osuutta. Valkoinen talo perustelee itsetyytyväisyyttään sillä, että kehitysapu on vain pieni osa kokonaisuudesta, joka määrittelee Yhdysvaltojen suhteen kehitysmaihin.

Kokonaisuuden muiksi keskeisiksi osiksi valkoisen talon tiivistelmässä todetaan

  • tuonti kehitysmaista (450 miljardin dollarin arvosta vuonna 2000),
  • yksityinen pääomavirta kehitysmaihin (keskimäärin 36 miljardia dollaria vuodessa jaksolla 1997-2000),
  • hyväntekeväisyyslahjoitukset kehitysmaihin (4 miljardia dollaria vuonna 2000),
  • terrorismin torjunta (miljardi dollaria kuukaudessa) ja
  • kansainvälinen rauhanturvatoiminta (lähes miljardi dollaria vuonna 2001).

Absoluuttisilla määrillä mitattuna Yhdysvallat on kaikilla näillä aloilla suurin tai yksi suurista, mutta kun luvut suhteutetaan talouden kokoon, Yhdysvallat pärjää teollisuusmaiden vertailussa kehnosti. Sen osoittaa uusi indeksi, joka mittaa sitoutumista kehityksen tukemiseen (Commitment to Development Index CDI). Pääosa sen muuttujista koskee samoja aloja kuin lista, jolla Yhdysvallat profiloi omaa kehitysmaasuhdettaan. Yhdysvaltoja huonommin CDI-listalla sijoittuu vain Japani. (CDI:tä käsitellään yksityiskohtaisesti jutussa Hollanti sitoutuneinen kehitysmaiden tukija)

Vapaaehtoisjärjestöt huomattavia avunantajia

Yhdysvaltojen sen omaa roolia puolustelevat perustelut eivät lopu tähän. Maan yksityisten organisaatioiden kehitysmaiden hyväksi osoittama rahasumma ylittää virallisen kehitysyhteistyön määrärahat. Vuonna 2000 yliopistot ja muut oppilaitokset jakoivat kehitysmaiden opiskelijoille apurahoja 1,3 miljardin dollarin arvosta.

Uskonnolliset ryhmät käyttivät kehitysmaatyöhön 3,4 miljardia dollaria, säätiöt 1,5 miljardia dollaria ja vapaaehtoisjärjestöt 6,6 miljardia dollaria. Lisäksi yksityisyrityksiltä herui 2,8 miljardia dollaria kehitysmaiden hyväksi. Luvut ovat Yhdysvaltojen kehitysyhteistyöviraston Usaidin tammikuussa 2003 julkaisemasta seikkaperäisestä selvityksestä Foreign Aid in the National Interest, Providing Freedom, Security and Opportunity. Aineistossa perustellaan uskottavasti, että edellä mainitut luvut sisältävät vain osan yritysten, säätiöiden yms. varainkäytöstä kehitysmaiden hyväksi.

Julkaisussa Yhdysvaltojen kehitysmaatuen arvoksi vuonna 2000 esitetään yhteensä vähintään 56 miljardia dollaria. Lähes kolmannes siitä, 18 miljardia dollaria, koostuu rahoista, joita Yhdysvalloissa työskentelevät kehitysmaiden ihmiset lähettivät kotimaihinsa perheilleen ja sukulaisilleen (remittances).

Kokonaisuus sisältää myös lähes 13 miljardia dollaria lukuisten hallinnonhaarojen kautta kanavoitua muuta ulkomaanapua kuin virallista kehitysapua. Muun avun suurimpiin osiin kuuluvat Israelille ja Egyptille vuosittain annettava yhteensä lähes 3 miljardin dollarin sotilasapu. Kolumbiassa Yhdysvallat käyttää vuodessa yli puoli miljardia dollaria kamppailuun kokaiinin tuotanto- ja jakeluverkostoja vastaan.

Laskelmassa, jossa Yhdysvaltojen kehitysmaatuen arvoksi vuodessa on saatu vähintään 56 miljardia dollaria, ei ole otettu huomioon pääomavirran toista puolta, voittojen massiivista kotiuttamista ja kehitysmaita raskaasti rankaisevaa laitonta pääomapakoa. Yhdysvallat hyötyy molemmista. Samalla tavalla laskelmasta puuttuu aivovuoto (brain drain), josta kehitysmaat ovat kärsineet vuosikymmenestä toiseen ja josta Yhdysvallat on hyötynyt ylivoimaisesti eniten.

MCA-dollareilla tiukat jakoperusteet

Usaidin johtaja Andrew Natsios esitti tammikuussa 2003, että kansallinen turvallisuusstrategia ja Millennium Challenge Account määrittelevät kansainvälisen kehitystyön aseman Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa aiempaa täsmällisemmin. "Tuki kehitykselle on nyt puolustuksen ja diplomatian rinnalla yksi kolmesta olennaisesta osasta Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa."

Yhdysvaltojen johto on määritellyt perusteet, joilla MCA:n kautta kanavoitavia varoja jaetaan. Osallisiksi pääsevät ainoastaan kehitysmaat, jotka osoittavat käytännössä sitoutumista

  • lakia kunnioittavaan hallintotapaan (korruptiota vähennetään, ihmisoikeuksia ja poliittisia vapauksia suojellaan),
  • ihmisiin sijoittamiseen (koulutukselle ja terveydenhuollolle ensisijainen asema) ja
  • taloudellisen vapauden rohkaisemiseen (avoimet markkinat, terve budjetti- ja rahapolitiikka sekä vahva tuki yksityiselle yritystoiminnalle).

"MCA-aloitteen päämääränä on vähentää köyhyyttä lisäämällä kohdennetuilla sijoituksilla merkittävästi vastaanottajamaiden taloudellista kasvua", Usaidin MCA-selostuksessa todetaan. Vauraus ja mahdollisuuksien antaminen ihmisille puolestaan auttavat terrorismin kukistamisessa, Bush esitti MCA-aloitteensa perusteluissa.

Hallinnon suunnitelman mukaan MCA-miljardien vastaanottajajoukko rajataan matalatuloisiin (BKT per capita alle 1 435 dollaria) ja keskituloisten alemman ryhmän (BKT per capita alle 2 975 dollaria) maihin.

Usaidin johtaja Andrew Natsios vahvisti heinäkuun lopulla, että MCA-rahojen jakoperusteita huonosti täyttävät maat saavat yhä tukea Yhdysvaltojen perinteisistä kehitysapuohjelmista. Tästä on pääteltävissä, että MCA:sta aiotaan luoda kehitykseen vahvimmin suuntautuneita kehitysmaita palkitseva vipusin.

DAC suosittelee määrärahojen lisäämistä

OECD:n kehitysyhteistyökomitea DAC arvioi 2002 Yhdysvaltojen kehitysyhteistyöpolitiikkaa ja –ohjelmia. Arvion yhteenvedossa todetaan, että virallisen kehitysyhteistyön hoito jakautuu hallinnon noin 50 yksikön kesken. Vain puolet määrärahoista kanavoidaan kehitysyhteistyövirasto Usaidin kautta. DAC:n mielestä hallinnon hajanaisuus on aiheuttanut työhön epäjohdonmukaisuutta ja tehottomuutta.

DAC kehottaa Yhdysvaltoja tiivistämään yhteistyötään kehitysavun muiden tekijöiden kanssa. Tarpeen on myös tehostaa valistustyötä, jolla oman maan kansalaisia autetaan ymmärtämään kehityskysymysten pitkäkestoista luonnetta.

Arviossaan DAC pyytää Yhdysvaltoja harkitsemaan kehitysapunsa määrärahojen lisäämistä ja neuvoo vähentämään avun ehdollistamista Yhdysvalloista tehtävillä hankinnoilla.

Yhdysvallat itse on puolestaan tyytymätön DAC:n pitkään soveltamaan kehitysavun laskemistapaan. ”Yhdysvallat esittää harkittavaksi, että apua käsiteltäisiin kokonaisuutena, joka sisältää myös hallituksen ulkopuolisten avunantajien kehitysyhteistyöhön käyttävät varat”, Yhdysvaltojen Helsingin suurlähetystön talousasiantuntija John Clarkson toteaa.