Juhani Artto Homepage 2009 / Trade Union News from Finland / Ay-uutiset maailmalta
valikko


JUHANI ARTTO
HOMEPAGE 2013

HAKU / SEARCH

GALLERIA / GALLERY

TRADE UNION NEWS
FROM FINLAND 1997-2013

AY-UUTISET
MAAILMALTA 1999-2013

KOHTI KUMPPANUUTTA
- KUINKA SUOMI
OPPI TEKEMÄÄN
KEHITYSYHTEISTYÖTÄ
1965-2005

KAIKKI PELISSÄ -
SÄHKÖISET LISÄSIVUT

EVERYTHING AT STAKE - SAFEGUARDING INTERESTS IN A WORLD WITHOUT FRONTIERS

MEDIALINNAKKEET

BOLIVIA

HAITI

MUUT JUTUT
OTHER STORIES

INTERNET -
TIEDONHAUN OPAS 2.0

SUITSAIT

MUILLA SAITEILLA
ON OTHER SITES

LINKIT / LINKS

JULKAISIJA / PUBLISHER

© JUHANI ARTTO
1997-2013

Juhani Artto Hompepage 2003

Kansainvälisessä oikeudessa eletään Yhdysvaltojen aikaa

Kehitys (05.12.2003 - Juhani Artto) Yhdysvaltojen hyökättyä maaliskuussa 2003 Irakiin, suomalaisten oikeusoppineiden ja tutkijoiden ryhmä esitti julkisesti, että hyökkäys rikkoo kansainvälistä oikeutta. "Yhdysvaltain sotilaallisella toiminnalla ei ole mitään kansainvälisen oikeuden tukea. Sota on laiton ja uhkaa kansainvälistä oikeusjärjestystä", kannanotossa todettiin.

Kannanoton allekirjoittajiin kuulunut Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi totesi lokakuun lopulla Kehitys-lehdelle, että useimmat kansainvälisen oikeuden asiantuntijat ovat yhä samalla kannalla. "Yhdysvaltoihin ei kohdistunut Irakin taholta YK:n peruskirjan 51. artiklan tarkoittamaa hyökkäystä, joka olisi oikeuttanut ryhtymiseen sotaan."  

Kansainvälinen oikeus

+ käsittelee valtioiden välisiä suhteita
+ ulottuu kaikille inhimillisen elämän aloille
+ syntyy kolmesta oikeuslähteestä, jotka eivät ole keskenään hierarkisessa suhteessa: a) valtioiden välisistä sopimuksista, b) kansainvälisestä tapaoikeudesta ja c) yleisistä oikeusperiaatteista – lisäksi toissijaisia oikeuslähteitä ovat d) kansainvälisten tuomioistuinten ja välitystuomioistuimet ratkaisut (ennakkotapaukset) ja e) kansainvälinen oikeusoppi
+ toimii ennen muuta kansallisten lainkäyttöelinten, kuten tuomioistuinten ja viranomaisten, sovellutusten kautta – lisäksi monella monenkeskisellä valtiosopimuksella on omat soveltamiselimensä (esimerkiksi YK:n ihmisoikeuskomitea ja WTO:n riitojen ratkaisujärjestelmä) – toissijaisessa roolissa ovat Haagiin sijoitetut kansainväliset tuomioistuimet ja vastaavat välitystuomioistuimet

Koskenniemen mukaan presidentti George Bush on oikeassa siinä, että 51. artiklaa ei pidä ottaa kirjaimellisesti. "Olisi järjetöntä, jos artikla estäisi puolustautumasta juuri tulollaan olevaa hyökkäystä vastaan. Se ei kuitenkaan ollut tilanne maaliskuussa 2003, jolloin Yhdysvallat hyökkäsi, eikä artikla muutoinkaan oikeuta ennaltaehkäisevän iskun oppia. Yhdysvallat venyttää artiklan tulkintaa liian pitkälle."

"Pelkäämme, että tulevaisuudessa jotkut muut valtiot käyttävät Yhdysvaltojen antamaa esimerkkiä oman hyökkäyksensä perusteluna. Tämänkaltaisesta suhtautumisesta on jo olemassa merkkejä."

"Kansainvälistä oikeutta Yhdysvallat rikkoo myös Guantánamon laivastotukikohdassaan, jonne se on sijoittanut Afganistanista tuomansa vangit eräänlaiseen oikeudelliseen tyhjiöön."

Turvallisuusneuvoston toiminnalla selvät rajat

Molemmat esimerkit kansainvälisen oikeuden loukkauksista kuvastavat Koskenniemen mielestä syyskuun 11. päivän 2001 jälkeen syntynyttä tilannetta. "Uudessa vaiheessa ovat keskeisenä Yhdysvaltojen imperialistiset pyrkimykset."

Syyskuuhun 2001 päättynyt jakso alkoi 1980-luvun lopulla kylmän sodan loppumisen seurauksena. "Kylmän sodan aikana suurvallat eivät päässeet yhteisymmärrykseen voimankäyttöä koskevista toimista. Uusi tilanne ilmeni elokuussa 1990, jolloin turvallisuusneuvosto ei aikaillut hyväksyessään Kuwaitin vallanneen Irakin saarron ja oikeuttaessaan sodan Irakia vastaan."

Koskenniemi muistuttaa, että edellisen kerran turvallisuusneuvosto oikeutti sotilastoimet 51. artiklan perusteella vuonna 1950 Korean konfliktissa. Silloin päätöksen synty perustui Neuvostoliiton turvallisuusneuvostossa valitsemaan ja strategisesti virheelliseksi osoittautuneeseen poissaolon politiikkaan.

"Kylmän sodan päättymisen euforia vaimeni nopeasti. Turvallisuusneuvosto pystyi jonkin aikaa toimimaan yhteisymmärryksessä, mutta toiminnan rajat tulivat pian näkyviin. Ne ilmenivät selvästi muun muassa Ruandan kansanmurhan 1994 ja Srebrenican joukkomurhan 1995 käsittelyssä turvallisuusneuvostossa."

Koskenniemi huomauttaa, että vuosien 1989-2001 nimeäminen kansainvälisessä oikeudessa omaksi jaksokseen koskee turvallisuuspolitiikkaa. Taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä ja muilla aloilla kansainvälinen oikeus kehittyi toisella tavalla ja toisin painotuksin esimerkiksi pohjoisen ja etelän valtioiden suhteissa.

Bush ei eroa suuresti Clintonin politiikasta

Bill Clintonin presidenttikaudella Yhdysvallat ei ollut samalla tavalla mitä erilaisimpien tahojen silmätikkuna kuin tammikuussa 2001 aloittanut George W.Bushin hallinto. Bushin aikana Yhdysvallat on tehnyt näyttäviä yksipuolisia siirtoja. Siitä on päätelty, että Yhdysvallat on siirtymässä "unilateraaliin" politiikkaan erotuksena Clintonin johdolla noudatetusta "multilateraalista" linjasta.

Koskenniemen mielestä tällaista eroa ei pidä korostaa. "Yhdysvalloilla on yhtenäinen politiikkansa riippumatta siitä, ovatko vallassa republikaanit vai demokraatit. Se on suurvallan politiikkaa. Vähän enemmän tai vähemmän unilateralismia kulloisenkin presidentin linjassa koskee pintailmiöitä ja politiikan tekotapaa."

Yhdysvaltojen muuttuminen ainoaksi suurvallaksi ja sen useat yksipuoliset ratkaisut ovat synnyttäneet kysymyksen, onko Yhdysvalloille olemassa mitään vastavoimaa. Onko EU:sta siihen rooliin?

"Sotilaallisesti EU ei ole Yhdysvaltojen vastavoima, eikä siitä toivottavasti sellaista myöskään tule. Taloudellisesti ja muutoinkin yhteiskunnallisesti EU sitä vastoin on varteenotettava vastavoima Yhdysvalloille."

Entä moraalisesti?

"Ei ole väärin ajatella, että EU voisi olla moraalinen vastavoima Yhdysvalloille."

Koskenniemi ei halua spekuloida sillä, mitä Yhdysvaltojen viimeaikaisista kansainvälisen oikeuden loukkauksista seuraa. "Mikään valtio ei ainakaan suunnittele sanktioita Yhdysvaltoja vastaan."

Yhdysvallat ei innostu kansainvälisistä elimistä

Kansainvälisen oikeuden luonteeseen kuuluu, että sen sisältö heijastaa aina aikansa voimakkaimman valtion tai valtiojoukon pyrkimyksiä. Sen vuoksi Yhdysvaltojen linjauksilla on nykyvaiheessa niin suuri merkitys kansainväliselle oikeudelle. Historiassa kansainvälisen oikeuden tutkijat puhuvat Espanjan ajasta, Ranskan ajasta ja Britannian ajasta. "Nyt elämme Yhdysvaltojen aikaa".

"Kylmän sodan yhteistyölle asettamien esteiden murruttua moni ajatteli, että uusi asetelma johtaa lukuisten kansainvälisten lainkäyttöelinten perustamiseen ja kansainvälisten järjestöjen aseman vahvistumiseen."

"Niin ei kuitenkaan käynyt, koska Yhdysvalloissa ei erityisemmin rakasteta kansainvälisiä instituutioita. Muissa maissa taas ymmärretään, että toiminta elimissä ja järjestöissä ilman Yhdysvaltojen mukanaoloa on vapaampaa mutta että Yhdysvaltojen poissaolo kaventaa niiden uskottavuutta."

Viime vuosina on maailmanlaajuisesti kohuttu Kiinan kasvavasta taloudellisesta mahdista. Koskenniemen mukaan sillä ei ole kuitenkaan vastinetta kansainvälisen oikeuden piirissä. "Kiinalla ei ole ollut mitään erityistä omaa profiilia kansainvälisen oikeuden alalla. Keskeisissä turvallisuuskysymyksissä Kiina on korostanut oman suvereniteettinsa asemaa."

Kuriositeettina Koskenniemi mainitsee vuoden 1999 tapauksen, jossa Kiina esti turvallisuusneuvostossa Makedonian rauhanturvaoperaation jatkumisen. "Se johtui siitä, että Makedonia oli mennyt tekemään sopimuksia Taiwanin kanssa. Reaalista merkitystä tapauksella ei ollut."

Pyrkimys lopettaa rankaisemattomuus

Oikeudenkäynnit Slobodan Milosevicia ja eräitä muita valtioiden entisiä päämiehiä vastaan ovat viime aikoina olleet näkyvä osa kansainvälisen oikeuden toimintaa. "Oikeudenkäynnit ilmentävät pyrkimystä rankaisemattomuuden kulttuurin poistamiseen kansainvälisestä elämästä", Koskenniemi määrittelee. "Pyrkimys sisältää monta eri lähestymistapaa, strategiaa. Näkyvimpiä niistä ovat entisen Jugoslavian alueen rikosoikeustuomioistuimen perustaminen YK:n turvallisuusneuvoston päätöksellä vuonna 1993 ja yleisen kansainvälisen rikostuomioistuimen perustaminen Roomassa vuonna 1998."

"Kansainvälisen oikeuden toteutumiselle on tyypillistä, että useimmat valtiot panevat toimeen useimmat hyväksymänsä sopimukset täydellisesti", Koskenniemi toteaa. Hän arvioi, että 95 prosenttia kansainvälisestä sääntelystä toimii ilman sanktioita tai muuta pakottamista. "Sopimuksia solmineiden valtioiden kesken vallitsee keskinäinen riippuvuus, joka yleensä riittää sopimusten toteuttamiseen."

"Joissakin poliittisissa, taloudellisissa, ympäristöä koskevissa ja jopa sotilaallisissa sopimuksissa on sanktioita, mutta yleensä sanktioiden teho on ollut heikko. Ne eivät ole johtaneet sopimusten täytäntöön panoon. Sanktiopolitiikka on ollut selvästi tehottomampaa kuin pyrkimys ratkaista ongelmia neuvottelemalla."

Moni kansainvälinen järjestö luo kansainvälistä normistoa suosituksina. "Ne eivät ole oikeudellisesti sitovia, mutta usein sitovuus ei olekaan tarpeen päämäärän saavuttamiseksi."

"Myös liike-elämän eettisyyttä ohjataan nykyään erilaisin suosituksin. Monessa tapauksessa liike-elämän edustajat ovat olleet mukana niiden muotoilussa. Suositukset ovat toteutuneet vaihtelevalla menestyksellä. Välillä ne ovat purreet, monesti jääneet toteutumatta."

Kansainvälisen oikeuden sisällön ja toteutumisen viimeaikaista kehitystä Koskenniemi kommentoi näin. "Normisto muuttuu. Riippuu täysin arvioijan omasta perspektiivistä, näyttääkö siltä, että kehitykselle on leimallista edistyminen vai taantuminen".