Juhani Artto Homepage 2009 / Trade Union News from Finland / Ay-uutiset maailmalta
valikko


JUHANI ARTTO
HOMEPAGE 2013

HAKU / SEARCH

GALLERIA / GALLERY

TRADE UNION NEWS
FROM FINLAND 1997-2013

AY-UUTISET
MAAILMALTA 1999-2013

KOHTI KUMPPANUUTTA
- KUINKA SUOMI
OPPI TEKEMÄÄN
KEHITYSYHTEISTYÖTÄ
1965-2005

KAIKKI PELISSÄ -
SÄHKÖISET LISÄSIVUT

EVERYTHING AT STAKE - SAFEGUARDING INTERESTS IN A WORLD WITHOUT FRONTIERS

MEDIALINNAKKEET

BOLIVIA

HAITI

MUUT JUTUT
OTHER STORIES

INTERNET -
TIEDONHAUN OPAS 2.0

SUITSAIT

MUILLA SAITEILLA
ON OTHER SITES

LINKIT / LINKS

JULKAISIJA / PUBLISHER

© JUHANI ARTTO
1997-2013

1_juttupohja


Pohjoisen siirtotyöläiset rahoittavat etelän kehitystä 

Kehitys Utveckling (05.05.2004 - Juhani Artto) Teollisuusmaissa työskentelevät kehitysmaiden ihmiset lähettivät toissa vuonna kotimaihinsa läheisilleen 80 miljardia dollaria (engl. remittances). Näin arvioidaan kesäkuussa 2003 julkaistussa Maailmanpankin vuosiraportissa Global Development Finance.

Trendinä on ollut rahalähetysten vuosittaisen määrän kasvu, mitä selittää ennen muuta laillisen ja laittoman muuttoliikkeen jatkuminen kehitysmaista teollisuusmaihin. Samalla perusteella rahavirran kasvun ennustetaan jatkuvan. Eräissä muissa selvityksissä on päädytty arvioihin, joiden mukaan siirtorahojen määrä on jo nyt huomattavasti suurempi kuin 80 miljardia dollaria vuodessa.

Summa on joka tapauksessa suuri verrataan sitä mihin tahansa etelän ja pohjoisen välisen pääomavirran osaan. Se ylittää reilusti virallisen kehitysavun määrän (52 miljardia dollaria vuonna 2001). Ulkomailla työskentelevien maanmiesten valuuttatoimitukset ovat lukuisissa kehitysmaissa myös selvästi mittavampia kuin vastaanotetut yritysten suorat ulkomaiset investoinnit (FDI). Vuonna 2002 monikansalliset yhtiöt tekivät suoria ulkomaisia sijoituksia kehitysmaihin 143 miljardin dollarin arvosta.

Vaikuttavimmassa roolissa yksilöiden rahalähetykset ulkomailta ovat matalatuloisten kehitysmaiden ryhmässä, jossa niiden osuus bruttokansantuotteesta oli 1,9 prosenttia vuonna 2001. Kotimaisista investoinneista niiden osuus oli 9,6 prosenttia ja tuonnin arvosta 6,2 prosenttia. Keskituloisten kehitysmaiden ryhmässä vastaavat prosenttiosuudet olivat karkeasti puolet matalatuloisten kehitysmaiden keskiarvoista.

Ei siis ihme, että monenkeskiset taloudelliset instituutiot kuten Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja Aasian kehityspankki ADB ovat viime aikoina kiinnittäneet kasvavaa huomiota remittances-varojen sisältämiin mahdollisuuksiin. Samoin teki Tarja Halosen ja Benjamin Mkapan johtama maailmankomissio, joka etsi keinoja vahvistaa globalisaation sosiaalista ulottuvuutta. Komission loppuraportissa ehdotetaan, että maahanmuutolle luodaan maailmanlaajuiset säännöt, jotka ottavat huomioon sekä lähtö- että vastaanottajamaiden edut.

Ns. aivovuodon muodossa remittances-rahat tulevat kuitenkin monessa tapauksessa kehitysmaille kalliiksi. Pätevän työvoiman menettäminen saattaa aiheuttaa maan kehitysmahdollisuuksille tappion, joka on suurempi kuin teollisuusmaista kotiin lähetettyjen dollarien hyöty.

Viime syyskuussa julkaistussa Real world economic outlook 2003 -raportissa muistutetaan etelästä pohjoiseen kulkevasta remittances-rahavirrasta. New economics foundationin tutkimuksen mukaan monikansalliset yhtiöt siirsivät vuonna 2001 kehitysmaista vauraisiin maihin 55 miljardia dollaria voittojaan. Selvitys muistuttaa myös siitä, että nykyään ulkomaisten velkojen hoito vie monelta kehitysmaalta enemmän kuin ne kehitysavun ja –luottojen muodossa vastaanottavat.

Remittances-tulojen hyviin puoliin kuuluu niiden suhteellisen hyvä vakaus. Pahiten sitä ovat horjuttaneet poliittiset ja taloudelliset kriisit, joihin siirtotyöläisiä vastaanottaneet maat ovat reagoineet vähentämällä äkillisesti ulkomaisen työvoiman käyttöä. Tällaisia tilanteita on koettu ennen muuta Lähi-idän öljyntuottajamaissa.

Keskustelussa kehitysyhteistyöstä remittances-rahavirrat ovat saaneet osakseen liian vähän huomiota. Nyt tilanne näyttää olevan muuttumassa, koska asia on otettu vakavasti esille Maailmanpankissa ja useissa muissa vallan keskuksissa. Moni kehitysmaa-aktiivikin joutuu miettimään entistä konkreettisemmin, minkälainen rooli paikkakunnalla työskentelevällä, kehitysmaasta kotoisin olevalla siivoojalla, bussinkuljettajalla tai kebab-kioskin pitäjällä mahtaa olla oman kotimaansa kehityksen rahoittajana.

Erityisen suuri se on, jos hän on Tongalta, Lesothosta tai Jordaniasta. Vuonna 2001 remittances-tulojen osuus Tongan bruttokansantulosta oli 37,3 prosenttia. Osuus oli suuri myös Lesothossa (26,5), Jordaniassa (22,8), Albaniassa (17,0) ja Nicaraguassa (16,2). Eniten kansalaistensa lähettämää ulkomaanvaluuttaa vastaanottivat Intia (10 miljardia dollaria) ja Meksiko (9,9 miljardia dollaria).

Remittances-rahojen lähtömaiden vuoden 2001 listan ylivoimainen ykkönen oli Yhdysvallat 28,4 miljardilla dollarilla. Toisena oli Saudi-Arabia 15,1 miljardilla dollarilla. Vuoteen 1994 asti ne olivat pitkään vuoron perään kärkisijalla. Saksa, Belgia ja Sveitsi olivat vuonna 2001 täpärästi 8 miljardin dollarin rajan yläpuolella. Kuudenneksi suurin Ranska ylsi 3,9 miljardiin dollariin.