Helsinki-ryhmän jäsen Maria Cattaui
korostaa avoimen maailmankaupan etuja

Kehitys (12.06.2005 - Juhani Artto) Kansainvälinen kauppakamari ICC (www.iccwbo.org) julkaisi kesäkuussa 2004 raportin Standing up for the Global Economy. Se erittelee globaalitalouden peruselementtejä.

Raportin esipuheessa ICC:n pääsihteeri Maria Livanos Cattaui toteaa seuraavaa. "Erot rikkaiden ja köyhien välillä ovat vielä kieltämättä liian isot. Mutta niiden, jotka vilpittömästi haluavat lieventää miljoonien ihmisten köyhyyttä kehitysmaissa, tulisi keskittyä hyödyntämään globalisaation tarjoamia mahdollisuuksia, eikä tekemään globalisaatiosta syntipukkia."

Toukokuun alussa 2005 Helsinki-ryhmän jäsen Cattaui totesi Kehitys-lehdelle, että puhuminen globalisaation kannattajista ja vastustajista ei ole enää ajankohtaista. "Kukaan ei enää kuuntele puhujaa, joka sanoo vastustavansa globalisaatiota. Nyt on kysymys globalisaation hallinnan yksityiskohtien kehittelemisestä."

Maailmankaupan sääntöjen alalla sen on Cattauin mielestä merkittävä avoimuuden lisäämistä. Perusteluna hän viittaa ennen muuta kehitystrendeihin, joiden mukaan markkinoitaan avanneet maat ovat kehittyneet taloudellisesti keskimäärin nopeammin kuin ulkomaankauppaansa tiukasti säännelleet maat.

"Jo monta vuotta nopeimmin talouttaan kasvattaneet maat ovat olleet kehitysmaita, kuten Kiina ja Intia. Jopa yli kaksi kertaa teollisuusmaita nopeamman kasvun aikaansaaminen nyt on tosin osaksi johtunut siitä, että teollisuusmaat alkoivat madaltaa ulkomaankauppansa esteitä paljon aikaisemmin kuin kehitysmaat."

"Olennaista kehitykselle on ollut, että maat ovat käyttäneet kasvaneita tulojaan koulutuksen, teiden, tietoliikenneyhteyksien ja muiden perusrakenteiden vahvistamiseen", Cattaui korostaa.

Pitäisikö maille, joilla on hyvin vähän tarjottavaa maailmanmarkkinoille, myöntää kaupan säännöissä erityisetuja?

"Ei, ei lainkaan. Niiden tapauksessa ongelmana eivät ole olleet kaupan säännöt. Syyt siihen, etteivät ne ole juurikaan hyötyneet lisääntyvästä taloudellisesta vuorovaikutuksesta, ovat olleet muualla. Syyt ovat voineet liittyä maantieteelliseen sijaintiin, poliittiseen ja sosiaaliseen epävakauteen, väestön terveystilaan tai siihen, ettei maiden perusrakenteita ole koskaan kehitetty kunnolla."

"Ainoastaan siinä tapauksessa, että globaalisaation hyödyistä lähes osattomaksi jääneellä maalla on tarjota maataloustuotteita, kaupan sääntöjen muuttaminen voisi olla sille avuksi. Se vaatisi teollisuusmaita päästämään maatalousmarkkinoilleen ulkomaisia tuotteita nykyistä helpommin."

Kaupan sääntöjen muuttamisen sijasta heikoimmassa asemassa olevia maita on autettava kehitysyhteistyön keinoin, Cattaui toteaa. "Maita, jotka ovat tuskin lainkaan hyötyneet ideoiden, tuotteiden, palvelujen, sijoitusten ja työvoiman liikkumisesta yli rajojen, ei ole paljon, mutta olen niistä hyvin huolissani."

"Globaali talous rankaisee niitä, jotka ovat aloittaneet osallistumisensa kansainväliseen kansssakäymiseen elinkelpoisuuden alapuolella olevalta tasolta. "Kun kehityksen normaalit mallit eivät toimi, kansainvälisen yhteisön on autettava maita edistymään hyvin suunnatuilla kehityshankkeilla."

"Kansainvälisen yhteisön on tuettava niiden taloudellisia ja sosiaalisia rakenteita niin, että ne kykenevät hankkimaan hyötyä globaalista taloudesta. Kehitysapu on tässä pääväline."

Onko kehitysavun vuotuinen noin 60 miljardin dollarin määrä riittävä?

"Suurin kysymys ei ole avun määrä vaan se, käytämmekö kehitysyhteistyön määrärahoja tehokkaasti. Siinä on ollut ongelmia. Kokemuksista on opittu, mutta yhä haasteenamme on tehdä kehitysyhteistyötä tähänastista paremmin."

Cattaui kehottaa käyttämään tarkkaa harkintaa kehitysmaiden velan anteeksiantamisessa. "Ratkaisuja tehtäessä pitää olla selvillä, miten velan anteeksianto vaikuttaisi kohdemaittensa tulevaisuuden mahdollisuuksiin saada uutta pääomaa kehitysavun, sijoitusten ja lainojen muodossa."

Lupaavana uutuutena Cattaui pitää sitä, että kehitysmaat ovat alkaneet määrätietoisesti neuvotella ja sopia keskinäisen kauppansa esteiden madaltamisesta. "Sitä täytyy jatkaa ja voimistaa. Se on hyväksi myös koko maailmantalouden kehitykselle."

Hän ennustaa, että kasvava merkitys sekä teollisuusmaille että kehitysmaille tulee olemaan myös palveluiden kansainvälisellä kaupalla. "Huomion keskittäminen pelkkään tavarakauppaan tarjoaisi todellisiin mahdollisuuksiin verrattuna hyvin kapean näköalan, koska lukuisissa kehitysmaissakin palveluiden osuus bruttokansantulosta lähestyy 50 prosentin rajaa."

Cattaui arvelee, että globalisaation etenemisen myötä muutosten pelko ja jarruttaminen ovat vähentyneet. Hän pitää sitä terveenä sopeutumisena kehitykseen väistämättä kuuluviin asioihin, kuten ammattikuvien ja kansainvälisen työnjaon muuttumiseen.