Juhani Artto Homepage 2009 / Trade Union News from Finland / Ay-uutiset maailmalta
valikko


JUHANI ARTTO
HOMEPAGE 2013

HAKU / SEARCH

GALLERIA / GALLERY

TRADE UNION NEWS
FROM FINLAND 1997-2013

AY-UUTISET
MAAILMALTA 1999-2013

KOHTI KUMPPANUUTTA
- KUINKA SUOMI
OPPI TEKEMÄÄN
KEHITYSYHTEISTYÖTÄ
1965-2005

KAIKKI PELISSÄ -
SÄHKÖISET LISÄSIVUT

EVERYTHING AT STAKE - SAFEGUARDING INTERESTS IN A WORLD WITHOUT FRONTIERS

MEDIALINNAKKEET

BOLIVIA

HAITI

MUUT JUTUT
OTHER STORIES

INTERNET -
TIEDONHAUN OPAS 2.0

SUITSAIT

MUILLA SAITEILLA
ON OTHER SITES

LINKIT / LINKS

JULKAISIJA / PUBLISHER

© JUHANI ARTTO
1997-2013

1_juttupohja

 
Tutkija Unto Vesa:

Komissiot ovat vaikuttaneet ajattelutapoihin

Kehitys (12.06.2005 - Juhani Artto) Helsinki-prosessin loppuraportin valmistelua ovat osaltaan ohjanneet arviot aiempien globaalihallintaa käsitelleiden komissioiden vahvuuksista ja heikkouksista. Vaativimpaan arviointityöhön Helsinki-prosessi kiinnitti neljä ulkomaista ja kaksi suomalaista tutkijaa. Heidän havaintonsa ja päätelmänsä on koottu Global Commissions Assessed –kirjaksi, jonka on toimittanut tutkija Unto Vesa Tampereen yliopiston Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksesta. "Komissioiden ehdotukset ovat harvoin alkaneet toteutua nopeasti, eikä sitä ole yleensä odotettukaan", Vesa totesi huhtikuun lopulla Kehitys-lehdelle.

"Tosin komissiotoiminnan alkuaikoina uskottiin, että arvovaltaisen ryhmän ehdotuksia saatettaisiin ryhtyä toteuttamaan jopa aivan välittömästi. Pitkään on kuitenkin korostettu, että ehdotukset eivät voi toteutua suoraan, vaan pikemmin laajan kansainvälisen keskustelun kautta."

"Komissiot ovat ennen muuta tuottaneet ideoita ja ehdotuksia, jotka sitten ovat tulleet osaksi hallitusten, kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan keskustelua."

"Komissiot ovat etsineet vaihtoehtoisia lähestymistapoja vakaviin, vaikeasti ratkaistaviin ongelmiin. Pyrkimyksenä on ollut tuottaa ideoita ja ehdotuksia, jotka edustavat jotain uutta verrattuna hallitusten ja kansainvälisten organisaatioiden viralliseen politiikkaan."

Eräät ehdotukset ovat toistuneet

Jotkut ehdotukset, kuten esimerkiksi YK:n ja sen roolin vahvistamista sekä Maailmanpankin ja Kansainvälisen Valuuttarahaston demokratisoimista koskevat aloitteet, sisältyvät monen komission loppuraportteihin. Sama koskee niin sanottuja "automaattisia veroja", kuten lentokoneiden polttoaineveroa sekä asekaupan verottamista.

Mikään ehdotus "automaattisiksi veroiksi" ei ole toteutunut. Vesa arvelee, että se johtuu teollisuusmaiden hallitusten haluttomuudesta tukea niistä riippumattomien – ikään kuin ylikansallisten - kehitysrahoituskanavien syntyä.

Moni komissio on esittänyt myös kehitysavun määrärahojen lisäämistä. Perustelutkin ovat pysyneet pääpiirteissään samoina. "On vedottu turvallisuustarpeisiin, kaikkia hyödyttäviin taloudellisiin näköaloihin sekä humanitaarisiin syihin", Vesa listaa.

Eikö toteutumattomien ehdotusten toistaminen ole nakertanut esittäjiensä uskottavuutta?

"Eri aikoina optimismin perusteet ovat vaihdelleet. Esimerkiksi 1970-luvulla moni ajatteli, että edeltäjiään valistuneempi nuori polvi muuttaa maailman vähitellen paremmaksi. Tämä käsitys ehkä jossain määrin hiipui 1980-luvulla."

"Nyt jotkut uskovat, että markkinavetoisenakin globalisaatio ratkaisee inhimillisen kehityksen perusongelmat", Vesa toteaa.

"Halosen ja Mkapan johtama globaalisaation sosiaalisen vaikutuksen komissio eritteli tällaisen ajattelun ongelmia. Jos globalisaatiossa korostetaan ainoastaan sen myönteisiä vaikutuksia, unohdetaan, että sillä on ollut myös hyvin vahingollisia vaikutuksia varsinkin kehitysmaissa."

Työ ei pääty loppuraporttiin

Komissiotyön aikaperspektiivi on pitkä. Valmius muutoksiin kypsyy kilpailevista näkemyksistä usein hitaasti. "On varottava kärsimättömyyttä", Vesa sanoo.

Helsinki-prosessille aiempia komissioita eritelleistä neljästä ulkomaisesta tutkijasta norjalainen Helge Hveem näkee merkkejä jopa neljännesvuosisata sitten työskennelleen Brandtin komission linjausten paluusta globaalihallintaa koskevaan keskusteluun. Niitä on hänen mielestään muun muassa globalisaation sosiaalista ulottuvuutta käsitelleen maailmankomission helmikuussa 2004 julkaisemassa loppuraportissa.

Pitkäjänteisyyden vaatimuksesta vakuuttaa myös 1980-luvulla menestyksekästä ympäristö- ja kehitysasioiden maailmankomissiota johtaneen Norjan entisen pääministerin Gro Harlem Brundtlandin toteamus. Hänen mukaansa komission työn vaativin osa alkaa vasta loppuraportin julkaisemisen jälkeen. Raporttia on markkinoitava suunnitelluille kohteilleen, ja sen käsittelyä on seurattava ja tuettava.

Aiempien komissioiden opetuksena Vesa korostaa, että asioiden käsittelyprosessi on pidettävä liikkeessä. "Ilman sitä – momentumia - esitysten takana oleva voima hiipuu."

Mielenkiintoisen vertailukohdan tälle tarjoaa ETYK:n päätösasiakirja, josta osapuolet neuvottelivat vuosia. "Hyväksymisen jälkeen sen suositukset eivät juurikaan edenneet käytännössä yli kymmeneen vuoteen, mutta eri maiden Helsinki-ryhmät saivat ETYK:n päätöksistä legitimiteettiä toiminnalleen. Se osaltaan ylläpiti kansalaisvapauksia ja –oikeuksia koskenutta kansainvälistä keskustelua ja vaikutti myöhemmin osaltaan Itä-Euroopan järjestelmämullistuksiin." 

Sanoma on kiteytettävä tarttuvaksi iskulauseeksi

Yllättävän tärkeäksi on osoittautunut se, millä tavalla komissiot ovat pystyneet kiteyttämään keskeiset sanomansa. Kussakin komissiossa yhtenä haasteena on ollut keksiä tarttuva iskulause, "catchy phrase".

Puhuttelevimman esimerkin tästä tarjoaa Norjan pääministerin Gro Harlem Brundtlandin johdolla toimineen maailmankomission oivallus. Sen vuonna 1987 julkaisema loppuraportti Our Common Future lanseerasi käsitteen kestävä kehitys.   

"Käsitteellisellä tasolla se tarjosi keinon sovittaa yhteen kehityksen ja ympäristön tarpeet, mitä siihen asti oli pidetty lähes mahdottomana tehtävänä. Ei ollut ihme, että käsite kestävä kehitys alkoi elää mitä erilaisimmissa sovellutuksissa maailmanlaajuisista toimintaohjelmista paikallisiin asti." 

"Onnistunut kiteytys sekä kuvaa osuvasti sisältöä että vetoaa tunteisiin", Vesa määrittelee.

"Myös Palmen komission lanseeraama käsite Common Security, yhteinen turvallisuus, vaikutti ajattelutapoihin. Keskellä kylmää sotaa se korosti turvallisuusongelmien ratkomisessa vastakkainasettelun sijaan yhteistyötä. Heti ei seurannut konkreettisia muutoksia, mutta ajattelutapa jäi elämään."

Suomen ja Tansanian presidenttien johtama maailmankomissio, joka keskittyi globalisaation sosiaalisiin vaikutuksiin, omaksui iskulauseikseen Decent Work, säällinen työ, ja Fair Globalisation, säällinen globalisaatio, kuten presidentti Tarja Halonen on ilmaissut käsitteet suomeksi.

Kanadan hallituksen elokuussa 2000 perustama humanitaarista väliintuloa käsitellyt komissio aukoi puolestaan luovasti umpisolmua, jossa suvereeni valtio ei täytä velvollisuuttaan suojella kansalaisten oikeuksia. Komissio ajoi julkisuuteen käsitteen Responsibility to Protect, vastuu suojella.

"Komissio tarkoitti sillä mallia, jossa kansainvälinen yhteisö ottaa tehtäväkseen suojella kansalaisten oikeuksia siellä, missä suvereeni valtio ei sitä tee. Esitys on kenties auttanut ristiriidan ratkaisemisessa, vaikka uutta ajattelumallia ei olekaan vielä kaikkialla hyväksytty."

Kansalaisyhteiskunnan roolia on laajennettu

Komissiotyön menestys riippuu myös ajoituksesta. Vesa kuvailee siihen liittyviä ehtoja näin: "Eteneminen vaatii suotuisaa ilmapiiriä. Ajan on niin sanotusti oltava kypsä".

"Esitykset ovat synnyttäneet eteenpäin vienyttä keskustelua siinä tapauksessa, että ne ovat joidenkin merkittävien tahojen mielestä näyttäneet tarjoavan ratkaisuja polttaviin, umpikujaan ajautuneisiin ongelmiin. Brundtlandin komissio on tästä malliesimerkki."

Komissioille on ollut tyypillistä, että ne ovat korostaneet riippumattomuuttaan hallituksista. "Se on laajentanut jäsenenä olleiden arvovaltaisten henkilöiden liikkumatilaa. He ovat voineet kannattaa ehdotuksia, jotka ovat olleet hankalia esimerkiksi heidän omien maittensa hallituksille."

Raporttien valmisteluprosessit ovat olleet perusteellisia. Brundtlandin komissio järjesti ympäri maailmaa kuulemisia yli kolme vuotta. Niihin osallistui tuhansia ihmisiä, jotka edustivat eri kansalaispiirejä slummien asukkaista teollisuusjohtajiin. Kirjallisessa muodossa komissiolle toimitettiin lausuntoja yli 10 000 sivua.    

Kirjan loppuluvussa Vesa arvelee, että Brundtlandin komission saavuttama menestys ja vaikutusvalta perustuivat osaksi sen avoimuuteen, läpinäkyvyyteen ja kiinteään yhteistyöhön kansalaisyhteiskunnan kanssa.

Helsinki-prosessi menee vielä pidemmälle siinä, kuinka laajasti kansalaisyhteiskunnan edustajia on kutsuttu mukaan valmistelutyöhön. Komissioperinteen alkuaikoina oli toisin. Vesan mukaan Saksan entinen liittokansleri Willy Brandt "pikemmin puhui järjestöille kuin järjestöjen kanssa" silloin, kun hän johti komissiota, joka julkaisi vuonna 1980 pääraporttinsa North-South: A Programme for Survival.

Vesa kutsuu komissioiden työtapojen kehittymistä "insitutionaaliseksi oppimiseksi". Uudet komissiot ovat hanakkaasti ottaneet oppia edeltäjiensä eri toimintamuodoista saamista kokemuksista.

Vain osa jäsenistä on toiminut aktiivisesti

Komissioiden perinteeseen kuuluu, että toiset jäsenet toimivat elimessä aktiivisesti, toiset pysyvät passiivisina. Jälkimmäisten rooli voi silti olla arvokas, jos heidän nimellään on painoarvoa omissa viiteryhmissään.

Vesan mielestä passiivisen roolin omaksuneiden jäsenten mukaan kutsuminen ei ole vähentänyt komissioiden uskottavuutta. "Asia on pikemmin ollut päinvastoin, koska yhteyksiltään ja näkemyksiltään laaja-alaisia komissioita on kuunneltu monella taholla. Niiden ehdotuksia ei ole voitu suoralta kädeltä leimata joidenkin kapeiden intressipiirien esityksiksi."

Willy Brandtin kerrotaan aikoinaan uskoneen, että hänen menestyksekkään idänpolitiikkansa luoma arvovalta takaa Brandtin komission ehdotusten vauhdikkaan etenemisen. "Se oli epärealistista. Nykymaailmassa vaikeat kansainväliset ristiriidat ja haasteet eivät ole ratkaistavissa yhden karismaattisen johtajan voimin. Siihen tarvitaan monien voimahahmojen ja –ryhmien myötävaikutusta", Vesa muistuttaa.

Hänen mukaan Brandtin komission "keynesläiset" ehdotukset törmäsivät neljännesvuosisata sitten melkein kuin seinään uusliberalismin noustua maailman mitassa yhteiskuntapolitiikan valtavirraksi.

"Nyt realismia on, että molemmat virtaukset otetaan ratkaisuehdotuksissa huomioon. Tämänmukaisesti Halosen ja Mkapan johtama komissio lähti siitä, että globalisaatio on vääjäämätöntä ja tuottaa hyvääkin, mutta sen kielteisiä sosiaalisia vaikutuksia on ehkäistävä ja korjattava monin tavoin."

Komissiotyö maksaa mitättömästi

Yleistysten tekeminen aiempien komissioiden työstä ja niiden tuloksista on varsin abstraktia ja paljolti myös spekulatiivista. Se johtuu asioiden ja prosessien monimutkaisuudesta ja pitkästä aikaperspektiivistä.

Sen sijaan komissiotyön vaatimat kustannukset ovat nopeasti kuitattavissa. "Komissioiden toiminta on ollut erittäin halpaa verrattuna niiden tuloksiin, varsinkin verrattuna vaihtoehtoisiin tapoihin yrittää vahvistaa turvallisuutta ja kehitystä", Vesa vakuuttaa.

- - - - -

Lue lisää aiemmista komissiosta: