Juhani Artto Homepage 2009 / Trade Union News from Finland / Ay-uutiset maailmalta
valikko


JUHANI ARTTO
HOMEPAGE 2013

HAKU / SEARCH

GALLERIA / GALLERY

TRADE UNION NEWS
FROM FINLAND 1997-2013

AY-UUTISET
MAAILMALTA 1999-2013

KOHTI KUMPPANUUTTA
- KUINKA SUOMI
OPPI TEKEMÄÄN
KEHITYSYHTEISTYÖTÄ
1965-2005

KAIKKI PELISSÄ -
SÄHKÖISET LISÄSIVUT

EVERYTHING AT STAKE - SAFEGUARDING INTERESTS IN A WORLD WITHOUT FRONTIERS

MEDIALINNAKKEET

BOLIVIA

HAITI

MUUT JUTUT
OTHER STORIES

INTERNET -
TIEDONHAUN OPAS 2.0

SUITSAIT

MUILLA SAITEILLA
ON OTHER SITES

LINKIT / LINKS

JULKAISIJA / PUBLISHER

© JUHANI ARTTO
1997-2013

juttupohja_3
Köyhän maan valuuttatase:
Turismi tuo ja turismi vie  

Kehitys (15.12.2007 - Juhani Artto) Ulkomaisilla turisteilla on iso rooli lukuisten maiden kansantaloudessa. Siitä kertoo tilasto, jonka mukaan vuonna 2005 lähes 30 maassa matkailun osuus bruttokansantulosta oli yli kymmenen prosenttia.

Ryhmän maista kolmannes on Karibian meren saarivaltioita ja toinen kolmannes muita pieniä saarivaltioita, kuten Kap Verde, Fidzi, Malediivit, Mauritius, Seychellit sekä Sao Tome ja Principe. EU:n saarivaltioiden, Maltan ja Kyproksen, bruttokansantulosta kuudesosa kertyi toissa vuonna matkailusta.

Muut maat, joissa matkailu muodosti yli kymmenen prosenttia bruttokansantulosta olivat Bulgaria, Kambodza, Gambia, Jordania, Libanon, Mongolia, Bahrain, Belize ja Marokko.

Useimmissa taloudellisesti kehittyneissä maissa matkailun osuus bruttokansantuotteesta on ainoastaan joitakin prosentteja. Edes matkailun suurvalloissa se ei ole lähelläkään kymmentä prosenttia. Vuonna 2005 matkailun BKT-osuus oli Espanjassa 4,7, Yhdysvalloissa 1,0 prosenttia ja Ranskassa 2,0 prosenttia.

Matkailun merkitys korostuu LDC-maissa

Lähes kaikki maat, joissa matkailun osuus bruttokansantulosta on suuri, ovat kehitysmaita. Matkailutulojen merkitys korostuu vähiten kehittyneiden maiden ryhmässä (LDC-maat), johon kuuluu 50 maata. Maailman matkailujärjestön UNWTO:n mukaan niistä vain kolmessa matkailu ei ole suurin valuutanlähde.

Viime vuosina useat kansainväliset elimet ovat viritelleet aloitteita ja hankkeita, joiden lähtökohtana on ollut käsitys matkailun suurista lupauksista LDC-maiden taloudelliselle kehitykselle. Luottamusta näihin mahdollisuuksiin ovat voimistaneet tiedot, joiden mukaan tulot kansainvälisestä matkailusta ovat kasvaneet vähiten kehittyneissä maissa nopeammin kuin keskitason kehitysmaissa ja vauraissa maissa.

Vuosina 2000-2005 LDC-maiden tulot kansainvälisestä matkailusta kasvoivat 76 prosenttia, kaikkien maiden keskiarvo 41 prosenttia. Vähiten kehittyneiden maiden osuus kansainvälisen matkailun tuloista nousi silti ainoastaan 2,6 prosenttiin kansainvälisen matkailun kaikista tuloista.

Iso osa hyödystä ulkomaille

Kehitysmaiden matkailutuloista merkittävä osa valuu ulkomaille. Ilmiöstä käytetään englanninkielisissä analyyseissä osuvasti termiä ”leakage”, vuoto. Pääsääntöisesti sen osuus matkailutulosta on sitä suurempi mitä pienemmästä ja köyhemmästä maasta on kyse.

Pieni, köyhä maa ei pysty tuottamaan läheskään kaikkea, mitä ulkomainen turisti vaatii matkakohteeltaan. Se paisuttaa tuontia, jonka laskut rajoittavat matkailutuloista saatavaa hyötyä.

Sitä kaventaa myös se, että merkittävä osa taloudellisesti heiveröisten maiden turismista on ulkomaisessa omistuksessa olevien yritysten hoidossa. Ei ole poikkeuksellista, että 80 prosenttia teollisuusmaassa myydyn monipuolisen pakettimatkan hinnasta menee köyhän kohdemaan ulkopuolisille lento-, hotelli- ja palveluyrityksille.

Erään tutkimuksen mukaan 70 prosenttia ulkomaisen turistin Thaimaan matkan kuluista päätyy Thaimaan ulkopuolisille matkatoimistoille, lento- ja ulkomaankauppayhtiöille sekä hotelliketjuille. Suljetumman talouden ja tuotannoltaan monipuolisemman Intian matkailutuloista 40 prosenttia valuu ulkomaille.

Nämä prosenttiluvut ”vuodon” suuruudesta ovat lähinnä viitteellisiä, koska ilmiötä on sen suuresta merkityksestä huolimatta selvitelty ainoastaan yksittäisissä tutkimuksissa. Ne eivät oikeuta tekemään laajoja yleistyksiä.

Laajemmat vaikutukset esiin

Vielä vähäisempiä ovat yritykset analysoida kansainvälisen matkailun vaikutusta kohdemaiden pitkän aikavälin kehitykseen. Kansallisten hallitusten ja kansainvälisten rahoituslaitosten olisi osattava vastata moneen vaikeaan kysymykseen.

Antavatko turismin vaatimat investoinnit esimerkiksi kulkuyhteyksien parantamiseen myönteisen sykäyksen talouden muillekin osille vai jättävätkö ne muut alat ilman kaipaamiaan pääomia? Laajennetaanko matkailua ympäristön kestävän kehityksen vaatimuksia kunnioittavalla vai loukkaavalla tavalla? Tai miten matkailu vaikuttaa kohdemaan sosiaalisiin rakenteisiin ja kulttuureihin – hedelmällisesti vai tuhoisasti?