Juhani Artto Homepage 2009 / Trade Union News from Finland / Ay-uutiset maailmalta
valikko


JUHANI ARTTO
HOMEPAGE 2013

HAKU / SEARCH

GALLERIA / GALLERY

TRADE UNION NEWS
FROM FINLAND 1997-2013

AY-UUTISET
MAAILMALTA 1999-2013

KOHTI KUMPPANUUTTA
- KUINKA SUOMI
OPPI TEKEMÄÄN
KEHITYSYHTEISTYÖTÄ
1965-2005

KAIKKI PELISSÄ -
SÄHKÖISET LISÄSIVUT

EVERYTHING AT STAKE - SAFEGUARDING INTERESTS IN A WORLD WITHOUT FRONTIERS

MEDIALINNAKKEET

BOLIVIA

HAITI

MUUT JUTUT
OTHER STORIES

INTERNET -
TIEDONHAUN OPAS 2.0

SUITSAIT

MUILLA SAITEILLA
ON OTHER SITES

LINKIT / LINKS

JULKAISIJA / PUBLISHER

© JUHANI ARTTO
1997-2013

juttupohja_3

Ranska antoi anteeksi miljardivelat

Kehitys (06.06.2008 - Juhani Artto) Presidentti Jacques Chirac lupasi maaliskuussa 2002, että Ranska nostaa vuoteen 2012 mennessä kehitysapunsa 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta. BKTL-osuus ylsi vuosina 2005 ja 2006 lupaavasti 0,47 prosenttiin (0,40 prosenttia vuonna 2003), mutta viime vuonna se romahti 0,39 prosenttiin. Sekin tosin riitti nostamaan Ranskan ykköseksi maailman rikkaimpien maiden G7-ryhmässä, koska Britannia supisti kehy-budjettiaan vielä rajummin kuin Ranska.

Silmäys ranskalaisten avun rakenteeseen paljastaa, että heidän vuosina 2005 ja 2006 saavuttamansa 0,47 prosentin taso ei perustunut lisärahojen myöntämiseen, vaan Nigerian ja Irakin velkojen mittavaan anteeksiantoon. Reality of Aid –verkoston mukaan Ranska mitätöi 2005-2006 Nigerian velkoja 2,4 miljardin euron arvosta ja Irakin velkoja yli 0,7 miljardin euron arvosta. Velat olivat pääosin luottoja, joilla Ranska oli tukenut omien yritystensä vientiä Nigeriaan ja Irakiin.

Jotta Ranskan kehitysavun BKTL-osuus ei olisi romahtanut vuonna 2007, päättäjien olisi pitänyt myöntää kehy-toimintaan huomattavasti lisävaroja. Sitä he eivät kuitenkaan tehneet. Ranskan valtion suuri budjettialijäämä ohjasi päätöksiä enemmän kuin Jacques Chiracin Monterreyn kehitysrahoituskokoukselle vuonna 2002 antamat lupaukset.

Entiset siirtomaat suosikkikohteita

Sama asetelma leimasi Ranskan kevään 2007 presidentinvaaleja. Pääehdokkailla ei ollut juuri mitään sanottavaa kehitysyhteistyöstä, eikä aiheesta syntynyt kiistoja. Pääehdokkaat olivat yksimielisiä siitä, että avun tehokkuutta on lisättävä, Afrikan on pysyttävä tärkeimpänä kohdealueena ja korruptiota vastaan on taisteltava.

Kukaan kolmesta pääehdokkaasta ei ole eritellyt konkreettisesti sitä, miten tavoitteet käytännössä saavutetaan, ranskalainen kehitysongelmaa tutkiva taloustieteilijä Esther Duflo arvosteli vaalien edellä Libérationissa. Tyhjänä hän piti myös pääehdokkaiden vakuuttelua, ettei kehitysyhteistyötä ole tarkoitus käyttää ulkopolitiikan välineenä.

Ranskan muutoin ponnetonta kehy-ilmettä on viime vuosina piristänyt sen kahdessa asiassa omaksuma edelläkävijän rooli. Toinen niistä on lentomatkustajilta perittävä ylimääräinen maksu, jonka kertymä ohjataan kehitysmaiden hyväksi, toinen Ranskan yritys yhdenmukaistaa kansainvälisellä tasolla kehitysapuun liittyviä menettelytapoja. Jälkimmäisen tavoitteen edistämisessä Ranskalla on ollut johtava asema, OECD:n kehitysyhteistyökomitea (DAC) arvioi vuonna 2004.

Muilta osin Ranskan vuotuinen runsaan 10 miljardin dollarin kehitysapu noudattaa varsin perinteisiä linjoja. Entiset siirtomaat ja Ranskan erikoisuus – merentakaiset alueet - ovat vahvoilla yhteistyökumppanien valinnassa ja määrärahojen jaossa.

Vuoden 2006 suurimpien avunsaajien listalla Nigerian ja Irakin jälkeen tuli liuta Ranskan entisiä siirtomaita ennen kymmenenneksi sijoittunutta Kiinaa. Entisten siirtomaiden lomassa kuudennella sijalla oli pikkuinen merentakainen alue Mayotte, jolle Ranska ohjasi 273 miljoonaa dollaria kehitysapua.   

Välimeren etelärannan ranskankieliset maat kuuluvat Ranskan suosikkikohteisiin. Vuonna 2006 Ranska käytti 8,2 prosenttia kehy-rahoistaan, yhteensä 865 miljoonaa dollaria, kumppanuustoimintaan Marokon, Algerian ja Tunisian kanssa.  

Toiminta hajautettua

Vuoden 2008 kehitysyhteistyönsä kolmeksi päähaasteeksi Ranska on valinnut köyhyyden, taloudellisen kasvun ja maailmanlaajuiset uhat, kuten ilmaston muutoksen ja laajalle leviävät taudit (pandemiat). Painopisteajattelun vieminen käytäntöön ei ole kuitenkaan kuulunut ranskalaisten vahvuuksiin.

Kansainvälinen vertailu osoittaa, että Ranskan kehitysyhteistyö on pirstoutunut keskimääräistä pienempiin hankkeisiin. Budjettitukeen Ranska on ohjannut kehy-varoja varovaisesti.

Hajanaisuutta ylläpitävät myös organisatoriset ratkaisut. Osaa toiminnasta hoitaa ulkoasianministeriö, osaa erillinen kehitysyhteistyövirasto l’Agence française de Développement (AfD), joka pääosin vastaa hankkeiden toimeenpanosta ja joka samalla toimii kehityspankkina. Näiden kahden lisäksi julkista kehitysyhteistyötä kanavoidaan myös usean muun organisaation kautta.

Toimintamalli oli pitkään niin hajautettu, että OECD:n kehitysyhteistyökomitea joutui vielä vuonna 2004 huomauttamaan Ranskalle tarpeesta koota alan toiminnoista yhtenäinen vuosiraportti.

Vuosikertomuksessaan 2006 AfD kertoi työnsä tuloksista rokotettujen ja koulutielle saatettujen lasten määrinä. Hankkeilla oli laajennettu puhtaan juomaveden jakelua ja mikroluoton saaneiden määrää. AfD parantaa ihmisten elinehtoja ruohonjuuritasolla, mutta sen tehtävänä ei ole puuttua avun vastaanottajamaiden rakenteellisiin ongelmiin.

Vallanpitäjiin kriittisesti suhtautuva Reality of Aid –verkosto muistutti elokuussa 2007 virallisen Ranskan kehitysmaatoiminnan toisesta puolesta. Ranska ajoi silloin innokkaasti velkojamaiden Pariisin klubissa velkojen anteeksiantoa Gabonille, jota on vuodesta 1967 lähtien hallinnut ihmisoikeuksista ja demokratiasta piittaamaton Omar Bongon hallinto.