|
Kansainvälisen valuuttarahaston pääjohtaja Dominique Strauss-Kahn varoitti, että elintarvikkeiden hintojen nousun jatkuminen johtaa kauhistuttaviin seurauksiin. Hän arvioi, että sadat tuhannet kuolevat nälkään ja köyhien maiden edistysaskeleet viime 5-10 vuoden aikana mitätöityvät. YK:n ”oikeus ruokaan” -erikoisraportoija Jean Ziegler kuvailee hintaharppauksia hiljaiseksi joukkomurhaksi, Venezuelan presidentti Hugo Chavez maailman köyhiin kohdistuvaksi kansanmurhaksi. Kehityksen esteitä pitkälle tulevaisuuteen Näiden maailmankuvaltaan kovin erilaisten henkilöiden sananvalinnoissa on eroja, mutta heidän sanomiensa ydin on kaikilla sama. Ruuan kallistuminen on iskenyt ja vaikuttaa kohtalokkaasti kehitysmaiden vähäosaiseen väestöön. Peruselintarvikkeiden hinnan kovan nousun vuoksi kehitysmaissa miljoonien perheiden päivittäinen ravinto on jo heikentynyt merkittävästi - entisestään. Näin on käynyt nopeimmin niissä kotitalouksissa, joiden menoista ruuan osuus oli 50-80 prosenttia jo ennen päälle vyörynyttä hintasokkia. Heikon ravinnon varassa eläminen riuduttaa ihmisen elinvoimaa niin, että hän saattaa menehtyä tavallisiin sairauksiin, kuten ripuliin tai kuumeeseen. Sen vuoksi ruuan raju kallistuminen on väistämättä lisännyt kuolleisuutta. Hintaharppaus on heikentämässä köyhien alueiden ja väestöryhmien näkymiä myös pitkällä aikavälillä. Mitä surkeampaa on lasten ravinto, sitä pahemmin se rajoittaa heidän henkistä ja fyysistä kehitystään. Näin huippuhintojen haitat ulottuvat kauaksi tulevaisuuteen. Pysyvä vai tilapäinen muutos? Tilanteen vakavuutta korostavat arviot, joiden mukaan kansainvälisesti kaupattavat elintarvikkeet tulevat pysymään pitkään kalliina. ”Halvan ruuan aikakausi on ohi”, The Economist päättelee 17. huhtikuuta julkaisemassaan analyysissä. FAOn pääjohtaja Jacques Diouf on samaa mieltä Le Monden julkaisemassa artikkelissa. Hintatason nousu on pysyvää, hän arvioi. Hinnat eivät merkittävästi laske, vaikka kuluvalle vuodelle tehdyt ennusteet hyvästä sadosta toteutuisivatkin, FAOn asiantuntijat arvelevat. Nousivatko hinnat yllättäen? The Economist väittää juttunsa otsikossa, että uusi maailmanlaajuinen ruokakriisi tuli kaikille yllätyksenä. Väite on väärä. Esimerkiksi kansainvälisesti tunnettu Worldwatch Institute alkoi kauan sitten varoitella ruokakriisin mahdollisuudesta. Worldwatchin Maailman tila –vuosiraportin näkemykset ovat pitkään olleet tunnettuja Suomessakin. Helsingin Sanomat reagoi vuoden 1996 raporttiin pääkirjoituksessaan otsikolla ”Varoitus nälkäkatastrofista täytyy ottaa todesta”. Noihin aikoihin Worldwatch kiinnitti päähuomion tuotannon kasvua rajoittaviin tekijöihin, kuten maan laatua heikentävään eroosioon, kasvituholaisten kasvavaan vastustuskykyyn torjunta-aineille ja henkeä kohti lasketun viljelyalan supistumiseen. Worldwatch ennen muuta varoitti, ettei tuotantoa kyetä kasvattamaan väestönkasvun ja ravintotottumusten muutosten vaatimassa tahdissa. Keinottelu mullisti markkinoita Nykykriisi perustuu kuitenkin toisenlaiseen yhtälöön. Hintojen nousu ei ensisijaisesti ole johtunut kyvyttömyydestä tuottaa elintarvikkeita kasvavan kysynnän mukaan. ”Hinnat heijastavat pääosin kysynnän muutoksia – eivät tarjonnan ongelmia, kuten satojen epäonnistumisia”, The Economistin jutussa päätellään. Markkinoita on sen sijaan mullistanut nopeisiin voittoihin tähtäävän sijoituspääoman ryntäys kansainväliseen elintarvikekauppaan. Nyt ruuan hinnanmuutoksilla keinotellaan samaan tapaan kuin öljyllä ja arvometalleilla, YK:n erikoisraportoija Ziegler arvostelee. The Economistin mukaan tilannetta on pahentanut se, että aiempaa ”kuumeisempi” käyttäytyminen näyttää vaikuttavan markkinoihin. ”Merkittävät viljanviejät ovat määränneet vientikiintiöitä. Viljantuojien paniikkiostoista levitetään huhuja ja hedgerahastot etsivät uusia markkinoita.” Ruokapulat eivät ole enää entiseen tapaan sotien ja katovuosien aiheuttamia paikallisia ilmiöitä, vaan nälkäkriisi kurittaa samanaikaisesti monia maita maailman eri osissa, WFP:n Sheeran korostaa. Lisääntynyt elintarvikkeilla keinottelu on merkittävästi vaikuttanut tähän muutokseen. Keinottelulle on tehnyt tilaa varastoissa olevan viljan poikkeuksellisen vähäinen määrä. Kysynnän kasvua ovat ylläpitäneet maapallon väestönkasvu ja yhä enemmän rehuviljaa vaativa lihankulutuksen lisääntyminen sekä maissipohjaisen bioetanolin tuotannon jyrkkä lisääntyminen. Puuttuu poliittista tahtoa kestäviin ratkaisuihin Lyhyellä aikavälillä kiireellistä on laajentaa ruoka-avun rahoitusta niin, että apuna jaettavan ruuan määrä ei vähene hintaharppauksen vuoksi. Entä miten reagoida niiden tarpeisiin, joiden ostovoima ei hinnannousun vuoksi enää riitä edes ravinnon vähimmäistason ylläpitämiseen? Viime kuukausina moni on muistuttanut, että jo ennen nykykriisiä 850 miljoonaa ihmistä kärsi aliravitsemuksesta. Markkinamekanismi ei ole tätä megaongelmaa ratkaissut, eikä ole olemassa maailmanlaajuista sosiaalipolitiikkaa, jonka antamaa turvaa laajentamalla hädän pahenemista voitaisiin tehokkaasti jarruttaa. Nälkäkriisin äkillinen laajeneminen ei ole synnyttänyt merkittävää keskustelua maailmanlaajuisen sosiaalipolitiikan tarpeesta. Lyhyellä aikavälillä on kyettävä myös ratkaisuihin, jotka olennaisesti supistavat elintarvikkeilla keinottelun mahdollisuuksia. Se vaatii tuotannon kasvattamista kysyntää nopeammin niin, että varastointiaste palautuu aiemmalle, nykyistä selvästi korkeammalle tasolle. Optimismia ruokkii se, että jo nyt tuotteiden hyvät hinnat kannustavat lisäämään sijoituksia maatalouteen ja laajentamaan tuotantoa. FAOn pääjohtaja Jacques Diouf toivoo, että maailmanmarkkinahintojen kallistuminen luo perustaa Afrikan elintarviketuotannon uudelle nousulle. Hänen mielestään nykyinen ruokakriisi johtuu 20 vuotta harjoitetusta väärästä politiikasta. Diouf viittaa rikkaiden maiden mittaviin maataloustukiaisiin ja elintarvikkeiden polkumyyntiin, mikä on murentanut Afrikan maataloustuotannon pohjaa. Viime vuosien vaikeudet edetä maailmankaupan pelisääntöjen uudistamisneuvotteluissa osoittavat, että elintarvikkeiden tuotannon ja jakelun järjestelmää on hyvin vaikeata muuttaa merkittävästi. Edes uuden nälkäkatastrofin puhkeaminen järjestelmän sisällä ei ole – ainakaan kriisin alkukierroksilla – synnyttänyt uutta poliittista tahtoa etsiä ratkaisuja, jotka turvaisivat kunnollisen ravinnon kaikille. Kolmannes eläinrehuksi Tuotantokaudella 2007/08 maailmassa tuotetaan 2 105 miljoonaa tonnia viljaa, FAO ennusti marraskuussa 2007. Siitä käytetään ihmisten ravintona 1 009 miljoonaa tonnia, eläinten rehuna 740 miljoonaa tonnia ja muihin tarkoituksiin 356 miljoonaa tonnia. - Lähde: Food Outlook, FAO November 2007
|